Kirjoittamisen ja kaikenkarvaisen kivan kuukausi

Marraskuu on alkanut! Se tarkoittaa monen montaa asiaa. Alkanut kuu on esimerkiksi kirjankirjoituskuukausi NaNoWriMo, viiksienkasvatuskuukausi Movember, kiireinen pikkujoulukausi, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi (eli "mitä vielä on tehtävissä tälle vuodelle"-kuukausi) ja niin edelleen. Minulle marraskuu on tänä vuona mainittavan merkityksellinen, koska lokakuun loppuminen päätti kuukauden jatkuneen työurakan ja myös koulu (tässä tapauksessa lukio) sattuu olemaan pulkassa. Juhlallisesti sanottuna marraskuun myötä olen elämän risteyspaikassa, arkisemmin muotoiltuna minulla on nyt enemmän vapaa-aikaa kuin todella pitkään aikaan. Luonnollisesti olen jo nyt täyttänyt vapautuvan ajan isolla kasalla tehtävää. Ja näin kolmelta aamuyöllä täytyy olla oikea hetki kirjoittaa kasan antimet julkisesti ylös.

Tähän väliin laadukas kuva.

Mopatessani läpi lokakuun ehdin tosiaan kaavailla vaikka mitä tärkeää toteutettavaa seuraavalle  kuukaudelle. Joidenkin tovereiden NaNo-suunnitelmista ja omista kevään hakuhaaveista inspiroituneena päätin marraskuun ainakin olevan kirjoituskuukausi. Fiktion kirjoittaminen ja etenkin ison sanamäärän fiktion kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut omalta tai tähän hetkeen sopivalta, joten päätin, että herättäisin ainakin tämän blogin henkiin, kirjoittaakseni edes jotain. Jotain kivoista aiheista. Ajatukseni oli esimerkiksi kirjoittaa musiikista, jota ei tule herkästi muiden kanssa jaettua, ja tehdä "kuvakeskiviikko"-merkintöjä, joissa olisi joko itse tuotettuja tai omaa tekemistä inspiroivia muiden tekemiä kuvia (kuvien kirjo suunnilleen välillä valokuvat - piirustukset - maalaukset). Lisäksi haaveilin kolumnia muistuttavien, itse kuvitettujen tekstien kirjoittamisesta. Jaaaaa parista muusta. Suuret on suunnitelmat, mutta tähän väliin olen itseäni ja tekemisen määrää kohtaan realistinen ja totean, että joku noista saattaa ehkä toteutua, mutta ensisijaiseti pyrin vain kirjoittamaan tänne edes JOTAIN vähintään kerran viikossa.

Näköjään jatkan näillä laadukkailla kuvilla.

Marraskuu sattuu olemaan myös joulukuuta edeltävä kuukausi, mikä merkitsee paitsi pikkujouluja (aion muuten ensimmäistä kertaa elämässäni järjestää yhdet), myös sitä, että valmistumisjuhlani ovat lähempänä kuin uskonkaan (5.12., ei kaukana ollenkaan). Eli voin nimetä tämän aikajakson myös mekonmetsästysmarraskuuksi! Ah, mikä mahtava tekosyy kerrankin omistautua selaamaan noita vaatekappaleita antaumuksella sekä livenä että internetissä. Paneutumista tarvitaan, sillä pientä harmia tällä hetkellä aiheuttaa esimerkiksi se, ettei melkein missään verkkokaupoissa voi etsiä mekkoa sen mallin mukaan hinta-, väri- ja tyyppibarometrin sijaan tai lisäksi. Mielessäni selkeimpänä ajatuksena mekosta on nimittäin se, millainen leikkaus siinä pitäisi/kannattaisi olla. Ehkä. Semmoinen klassinen, about A-linjainen, korkean vyötärön omaava mekko jossa on mukavasti helmaa. Mielellään hihat. Jos tiedätte tällaisiin erikoistuneen verkkokaupan, saa kertoa (kunhan se ei ole ihan hirveän hintava). Se hassu hattukin pitäisi toki ostaa, ja kenkiäkin voisi harkita. Huhhuh, heittäydyinpä turhamaiseksi. Ajattelin sallia tällaisen itselleni, koska en koskaan metsästänyt mekkoa rippijuhliin tai Wanhojen tansseihin.

Tässä ollaan ehkä jo lähellä.

Sitten oli vielä kaikennäköistä muuta missiota, kuten enemmän lukeminen, kaikken kavereiden näkeminen, kämpän suursiivous ja marraskuun lopussa olevan keikan settilistan koonti ja harjoittelu. Näiden suunnitelmien väliin ja tielle pakkaa sekoittamaan tulee kuitenkin vihoviimeinen (yeah right) kouluprojekti, jossa suuntaan Strasbourgiin leikkimään europarlaamentikkoa vaasalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten kanssa. Pitäisi kuulemma keksiä, miten ihmiset saadaan äänestämään EU-vaaleissa. He. He. No mutta on ohjelmassa onneksi myös keskiaikaista linnaa ja vapaa-aikaakin! Ei tuo siis huono asia ole ollenkaan. Joo. Jee.

Tämmöistä. Mainio marraskuu. Toivottavasti.

Nro 64: Aikaiseksi saaminen

En ole päivittänyt tänne ikuisuuteen ja voitte vaan kuvitella miten paljon haluaisin tähän vuodattaa tekstiä kaikesta nyt kesän aikana tapahtuneesta loistavuudesta ja muutamasta ikävyydestä (enimmäkseen on siis ollut kivoja juttuja), MUTTA pidättäydyn tästä ja kirjoitan rajatusti jatkaen 128 Things I like -listaani otsikon osoittamalla asialla. Siinä samalla kun voi kertoa jotain kuulumisia.

Eli siiis

#64: Aikaiseksi saaminen

En ole koskaan ollut hirveän aikaansaava tai hyvin aikatauluissa pysyvä ihminen. Innostun joskus tekemään tehtävälistoja, mutta niille listatut asiat usein epähuomiotta lykkääntyvät jonnekin deadlinen toiselle puolelle ja samalla olen vielä onnistunut unohtamaan muutaman asian, jotka olisi pitänyt hoitaa. Lienee peruja hämmästyttävästä kyvystäni innostua helposti ja uppoutua kivoihin asioihin niin syvästi että kaikki muu unohtuu. Havahtuessa poden musertavan surkeaa omaatuntoa ja pahoittelen kaikille asianomaisille. Kaiken lisäksi olen ahkera arvioimaan päiviä ja ajanjaksoja sen mukaan, mitä olen saanut tehtyä ja ahdistun jos huonoksi arvioidut päivät jatkuvat pidempään.

Mutta tämä kaikki saa tunteen, joka tulee sen jälkeen kun jotain on saanut aikaiseksi, moninkertaistumaan. Ah sitä iloa, kun olen vaikka saanut askarreltua uudet kannet kalenteriin tai luettua pätkän tai harjoiteltua soittoa tai hankittua jotain pitkään tarvitsemaani tai onnistun hankkimaan jollekin hyvän lahjan ajoissa tai tekemään kortin tai mitä vain! Tämä kesä on saanut minut iloiseksi paitsi yksinkertaisesti mahtavien tapahtumien, elävän musiikin ja muun takia myös sen takia, että se on ollut täynnä kesäjuttujen aikaansaamista. Havainnollistan tällä listalla (klikkaa kuva isommaksi):

 

Eli niin. Kesän To Do -list. Ensimmäisenä löytyy ohje "Ole spontaani (tee ainakin yksi suunnittelematon reissu ja monta suunnittelematonta tekoa)". Check, olen toteuttanut läjäpäin hetken mielijohteita ja viimeisimman suunnittelemattoman reissun tein tänään. Ja oikeastaan mikään ei ole kaduttanut jälkeenpäin! Eli jee.

 

Tässä kuva spontaanilta rantareissulta jolla myös spontaanisti uimme vaatteet päällä.

Seuraavaksi listalla lukee "Käy festareilla". Aika helppo tehtävä kun jo listan kirjoittaessa tiesin meneväni. Mutta niin, Provinssirock oli loistavuutta niin talkootyön kun keikkojenkin osalta (M83, Bat for Lashes, Eagles of Death Metal, Rise Against, PMMP, Justice..) ja kesäkuun lopulla menin myös Garden Partyyn katsomaan etunenässä Regina Spektoria. Samalla tuli nähtyä kaksi muuta loistavaa aktia (Little Dragon ja The Shins) ja kaiken kaikkiaan molemmat reissut olivat äärimmäisen onnistuneita. Tulevana viikonloppuna on vielä Flow Festival, missä soittaa aivan liian monta suosikkiani. Tässä kuitenkin kaksi kuvaa sieltä Garden Partysta.

Little Dragon...

...ja Regina Spektor

 Kolmanneksi kesän tehtävälista sanoo "Ohjaa ja kuvaa musavideo". Tämä projekti on kyllä vielä kesken mutta sinänsä kyllä melkein aikaiseksi saatu tehtävä koska suurin osa materiaalia on kasassa ja kuvauksista (jotka on siis tehty yleensä jonkun muun toiminnon sivussa) on kyllä vastannut minä itse. Lisää tästä videon valmistuttua!

Sitten on kohta "Tapaa (ainakin lähes) kaikki tärkeimmät tyypit mahd. monta kertaa." No ei kai tässä lisättävää, aika pitkälti on tässäkin onnistuttu. Totta kai on aikatauluja on mennyt paljon myös ristiin, mutta paljon olen ihmisiä tavannut.

Yksi tärkeä.

Ettei kesä menisi pelkäksi hömpötykseksi, listalla oli myös tehtävä "Lue ainakin yksi (1) kirja". Tietenkin olisi pitänyt ehtiä lukea monta, mutta nyt sitten loppukesästä ahmin innoissani Kazuo Ishiguron kirjan Ole luonani aina (alk. per. Never Let Me Go), joka oli siis älyttömän loistava. Suosittelen. Nyt työn alla on Herta Müllerin Hengityskeinu, hyvältä vaikuttaa sekin.

Tässä ollaan loppusuoralla kera Chai Latten.

Luettuani äsken kohdan "Opettele ainakin kaksi (2) uutta taitoa" ajattelin että tämä on mennyt mönkään, mutta nyt tarkemmin ajateltuani opin kesällä ainakin soittamaan jotenkuten kitaraa ja ulkoiluttamaan vanhuksia. Hehe. Myös sitä seuraava listattu tehtävä "Käy mahdollisimman paljon uimassa (myös yöuinnilla!)" vaikutti ensin epäonnistuneelta kiitos huonojen säiden ja hetkittäisen laiskuuden, mutta ainakin kävin hyvin eeppisellä aamuyöuinnilla kaatosateella heinäkuussa, joten se luettakoon jonkinlaiseksi voitoksi. :---D Sen sijaan kohta "Näe auringonnousu ainakin kolme (3) kertaa" ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, koska aamuun asti on tullut valvottua kesän aikana varmaan vähintään kymmenen kertaa.

Tämä huippulaatuinen kuva on kännykkäkuva soutuveneestä.

Kesän tehtävälistani viimeinen ohje "Etsi uutta" on myös suosikkini niistä kaikista. Se on paitsi inspiroiva, myös paljon aikaansaamisen ilon tunnetta aiheuttanut kohta. Tänä kesänä olen nimittäin ensimmäistä kertaa mm. käynyt (kunnolla) festareilla, ollut kaveriporukalla mökillä, käynyt kerrostalon katolla, lanittanut, maalannut seinää pakettiauton katolta, kirjoittanut onnistuneesti päiväkirjaa monta kuukautta putkeen, tanssinut pilkkuun asti useita kertoja, juossut alasti sateessa, pelannut mölkkyä ja paljon muuta. Uutta musiikkia, uusia tuttavuuksia, uusia elokuvia ynnä muita vastaavia on myös tullut kerrytettyä paljon, enkä voisi olla kesääni yhtään tyytyväisempi. Ja reilun viikon vielä ehtii!

Loppuun vielä yksi biisi bändiltä, jota ryhdyin kuuntelemaan vasta tänä kesänä ja jonka näen livenä viikonloppuna jeah!

and nothing can stop me from dancing

No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.

 Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.

Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.

Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.

No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.

Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille,  tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.

Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).

 Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).

Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.

Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood (varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.

Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!


P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.

this head I hold

Päivitystauko pääsi paukahtamaan pitkäksi puolustaen pelkillä P:illä pulistua postausaloitusta. En osaa vieläkään päättää haluaisinko vaan tallentaa elämän hetkiä blogimuotoon vai jakaa vähän rajatumpia ja kiteytetympiä pohdintoja tai ajatuksia. Eli taas on sekasikiöpostaus paikallaan.

Kuva on mielestäni hyvä koska sen värit natsaavat niin hyvin yhteen (vaal.pun., lime, vaal.pun, lime) 

Kevät on useimmiten elämäni mukavinta aikaa, etenkin näinä aikoina jolloin siitä takatalvestakin on jo vihdoin päästy ja kouluni kulttuurijakso kutonen kiherryttää. Voimaa minuun valanut aurinko saa myös selvästi nostettua aikaansaavuuttani, sillä olen onnistunut muun muassa hoitamaan ensimmäisen täyden jaksoni loppuun kunnialla, tekemään haastattelun paikallislehteen, juhlimaan, olemaan kunnolla mukana koulun ja paikallisen harrastajateatterin produktiossa (tulkaa muuten ihmeessä katsomassa se!), piirtämään ja kirjoittamaan koulun lehteen, viettämään paljon erinäistä aikaa kivojen ihmisten kanssa, katsomaan Doctor Who:n ykköskauden kokonaisuudessaan, tekemään onnistuneita mekko-ostoksia sekä myös potemaan ja puimaan verta ruumiiseen pumppaavan sisäelimen suruja. Listasta puuttuu vielä paljon, esimerkiksi nyt hiljattain tapahtuneet koulun uusteknologialaitteen testikäyttäjiin ujuttautuminen ja bändihommien aloittaminen. Ohjelmistossamme on esimerkiksi tämä.

Otin tämän tai no, mukana seikkaillut toverini, otti tämän sillä litteällä laitteella jolla olen nyt viime aikoina saanut leikkiä. Pidin sen kiiltävän laitteen ja suon kontrastista ottohetkellä.

Siinä oli monta linkkiä, nauttikaa. Mutta niin, ihmiset jaksavat ilahduttaa vaan aika lailla aina. No ei ihan, mutta niitä vähemmän ilahduttavia hetkiä voi puida toisien kanssa ja puimuri-ihmisiä viereltä löytäessäni huomaan olevani melko onnellinen taas. Huomaan edelleen sen asioiden ääneen jollekulle puhumisen tuoman suuren hyödyn (esim. selkeys, parempi mieli, uudet näkokulmat, mielipiteet jne.) ja edellisiin elämäntilanteisiin verraten ei voi kuin hymyillä. Ja nauraa. Näitä harrastan myös teatterilla eksyessäni vakavan myyttisen metsän puun roolistani hysteeriseksi, väsyneeksi ja juuriltaan kaatuvaksi puuksi ja hassuja höpöttäväksi nuoreksi ihmiseksi. Teatteri on kivaa etenkin kivassa porukassa, motiiveja tuossa produktiossa on mukana todella monta ja hyötyjä saman verran. Itsevarmuuden paikkailu ei ole koskaan pahitteeksi ja pidän valtavasti tilanteista joissa tulee tutustuttua ihmisiin puoli-itsestään. Lisäksi saa vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia, kuten vaikkapa pyöriminen ja esiintyminen Taitaja-messuilla vihreässä mekossa ja hapsuissa sekä erinäisiä eritteistä ja vihreää maalista muistuttavia raitoja kasvoissa.

 

Paluumatkalla edellämainitusta raitojentekovälineet sylissä.

Kevät jaksaa piristää myös siksi että ehdin terveellä tavalla hämmästellä montaakin asiaa. Etenkin ajanmääreitä ajan kuluessa hassun epätasaisesti. Ensi viikon lopussa esitämme tuon näytelmän jota olen nyt ollut harjoittelemassa kera muiden vaikka tuntuu ettei se millään voi olla oikeasti valmis jo silloin, ja lisäksi noin neljän viikon kuluttua on sen koulumme kulttuurijakson huipennus, Lyseon Yö jossa soitan useammassa kokoonpanossa ja saman päivämäärän takia myös vietän täysi-ikäistymissyntymäpäiviäni. Melkoista.

Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne kaksi biisiä...

...yhden, jonka pääsen kuulemaan livenä kesän lopulla koska kokoonpano saapuu suureksi ilokseni Flow:hun kesällä, jonne sain onnekkaana liput lahjaksi jo jouluna.

...ja vielä toisen, jonka mukaan nimesin merkinnän.

P.S. Kuuntelen muutakin kuin elektropoppia. Tähän vain päätyivät nuo.

P.P.S. Haluan pyristäytyä irti eräistä viikon vaivanneista ajatuksista että pääsen laulamaan tätä.