Voi mikä tapahtumien ja tunteiden skaala. Ei pelkästään viime merkinnän kirjoittamisen jälkeen vaan jo alle viikon sisällä. Ja tämän päivänkin. Kävellessäni hetken päämäärättömästi lähdettyäni koulultani noin kello yksi, aurinko paistoi aina pääni sisälle asti ja sai yhdessä musiikin kanssa hymyilemään. Nyt illalla kävellessäni uudemman kerran itkin pimeässä kaikkea ikävää. Tiedän, että jälkimmäinen johtuu enimmäkseen vain väsymyksestä ja nälästä, koska olen viime aikoina ollut onnellisempi ja onnekkaampi kuin pitkään aikaan. Myös tämän merkinnän synkkäsanaisuus on sitä, älkää siis hämääntykö.Olen edennyt paljonkin, sen olen huomannut tässä viime aikoina. Toki olen kiusallinen ja kiusaantunut usein edelleen, mutta kun miettii missä ja millainen olin vuosi tai pari sitten
Mutta yksi osasyy oli myös saamattomuus, en saa aikaiseksi kirjoitettua mielipidetekstiä huomiseksi. Kahdeksaksi. Tai kirjeitä ihmisille, joille piti kirjoittaa jo puoli vuotta sitten. Tai viestiä ihmiselle, jolle olen aineettomasti velkaa. Sen sijaan kirjoitan tätä, turhinta merkintää koskaan, tietäen että en myöskään saa kirjoitettua mitään hyvää huomennakaan, jos en nyt jo mene nukkumaan. Se, saanko unta, epäilyttää.
Tajusin iltakävelyllä nimittäin myös, että on monia asioita joista en ole päässyt yli. Haluaisin, että minulla olisi tarpeeksi sanottavaa ja taitoa, että voisin kirjoittaa sanoitukset kappaleeseen tai että olisin toimivampi ihminen muuten. Luettuani vanhoja merkintöjä, kovin teini ja nolo lause "Musta olisi vaan tosi kiva olla niin tilannetajuinen, itsevarma ja fiksu että osaisin toimia ihmisten kanssa niin kuin haluaisin." pitää paljon paikkaansa edelleen. Tiedän, että ehkä melkein kaikkien ihmisten kohdalla tuo ainakin jollain tasolla on totta, mutta kun huomaa olevansa kateellinen tai katuva, ei se pahemmin naurata. Ei tunnu, että etenisin minnekään. Ei ehkä tarvitsekaan, ainakaan nyt näillä näppäimillä, mutta kyllä se välillä inhottaa silti.
Nyt nukkumisen yritystä.
P.S. Oikeasti esimerkiksi viime viikonloppu oli paras. Ja montakymmentä muuta asiaa. Hölmöä tälläinen, höh.
edistystä on kyllä tapahtunut. Ja vaikka tuossa aamuyössä missä synkeän tekstin kirjoitin kärsin saamattomuudesta enkä edelleen ole saanut niitä kirjeitä postiin, teen nykyään paljon sellaista mitä olen halunnut saada itseni tekemään jo pitkään. Lyhyesti sanottuna, olen kaukana siitä ihmisestä mikä haluaisin olla, mutta kuitenkin etenemässä sitä kohti. Kliseitä kliseen perään mutta ei se mitään, ainakin saan itsestäni irti jotain positiivista. :---------------)
