today we're younger than we're ever gonna be

Ja aika sen kuin hujahtaa eteenpäin kuin varkain. En ole omistautunut millekään niin aikaavievälle kuin teatteriproduktiolle aikoihin (opiskelijavaihtoa lukuunottamatta ofc), ja oli melkein epätodellista havahtua yhtäkkiä siihen, että kevät alkaa olla ohi ja kesä alkamassa. Moisella siirtymällä kun on säiden lämpenemisen lisäksi vaikka mitä lieveilmiöitä, kuten viimeinen koeviikko, koulumme kulttuuritapahtuma Lyseon Yö, 18-vuotissyntymäpäiväni ja kesäloman alkaminen. Edellemainituista ensimmäinen alkoi eilen ja kaksi siitä seuraavaa ovat ensi viikon torstaina.

Ihkaomat, hienot aurinkolasit ovat olleet ilahduttavin hankinta aikoihin (mekkojen lisäksi). Valtavasti parantavat elämänlaatuani.

Elämää teatteriproduktion jälkeen on ollut hassua elää, ja ajallinen ja ehkä vähän muunkinlainen aukko sen jäljiltä on tullut täytettyä paitsi rästikouluhommila, myös hyvällä seuralla ja kivoilla asioilla. Loppukevät ja alkukesä on sisältänyt paljon auringonpaistetta, allergiaoireita, liikaa elokuvia jotka haluaisi nähdä, jäätelöä, huumaavaa tuoksua, lisää allergiaoireita ja loistavaa musiikkia. Ja vähän lisää sitä allergiaa koska tämä kevät on ollut ennätyspaha siitepölyvuosi ja muiden muassa olen siitä päässyt kärsimään. Mutta niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, paikkaavat nuo muut jutut ja kaikki vehreys ja kauneus todella paljon tukkoisia hengitysteitä ja hallitsemattomasti suolavettä valuvia silmiä.

Kahden eliön jalkanäyte, arvatkaa kumpi on minun.

Loistavasta sen verran että Miike Snow:n uusin pitkäsoitto soi tiuhaan tahtiin edelleen ja tieto ko. kokoonpanon saapumisesta Flow Festivalille Suomeen elokuun lopussa sai minut yhtään vähättelemättä kiljumaan ja pomppimaan. Flow-artistien lisäksi olen viime aikoina innostunut mm. White Stripesista ja Jack Whiten soolotuotannosta (Blunderbuss on mahtava!) sekä biiseistä joita koulussa tehdyn kokoonpanon kanssa soitetaan. Niin ja tietenkin myöskin kesällä Suomeen saapuvan Regina Spektorin uutuuslevy on tullut kuunneltua jo moneen kertaan läpi (oli siis julkaisupäivästään huolimatta vuotanut nettiin krhm),  se on täynnä oivaltavia sanoituksia (otsikonkin repäisin levyn aloitusraidalta) ja muuten hienoja biisejä. Yhdistettynä laskevan auringon valaisemaan metsäiseen jokinäkymään on jotain todella liikuttavaa.

Bongatkaa sammakko.

Kesää odotan mielenkiinnolla. Kotikaupungilta kesän alkuun kesätöitä saatuani ja parista kaverille ja festarille menosta päätettyäni ovat kesäloman neljä ensimmäistä viikkoa ovat melkein täyteen buukatut. Jatkosta ei ole tietoa aivan loppukesästä olevaa Flow Festivalia lukuunottamatta, mutta oikeastaan olen vain iloinen tietynlaisesta tietämättömyydestä tulevan suhteen. Onhan se klisee, mutta haluan silti sanoa että SEIKKAILU jee. Jotain kertoo se, että puolisalaa ja kuin varkain Provinssirockin talkootyöläiseksi ilmottautuminen on spontaaneinta jota olen pitkään hetkeen tehnyt (saa tulla moikkaamaan järjestyksenvalvojaa Itäportille). On muuten melko ristiriitaista kun haluaisin samaan aikaan sekä vastuulliseksi ja järkeväksi rahankäyttäjäksi ja hyvin vastuistaan selviäväksi ihmiseksi että spontaatiuteen pysyväksi ja heittäytymiskykyiseksi nuoreksi, joka päätyy hauskoihin ja ikimuistoisiin tilanteisiin. Kliseitä kliseen perään, osaisinpa myös muotoilla asian hienommin. Mutta ei kai tässä muuta. Nenä ja silmät vuotaen, vielä vähän köhien mutta aurinkolasit ja leveä hymy naamalla suuntaan ensin viimeiselle koeviikolle ja sitten kesäloman viettoon. Mahtavaa kesää kaikille!

Hihi ruohoa ja sairas iho

Loppuun vielä kiva biisi Valkoisen Jaakolta:

this head I hold

Päivitystauko pääsi paukahtamaan pitkäksi puolustaen pelkillä P:illä pulistua postausaloitusta. En osaa vieläkään päättää haluaisinko vaan tallentaa elämän hetkiä blogimuotoon vai jakaa vähän rajatumpia ja kiteytetympiä pohdintoja tai ajatuksia. Eli taas on sekasikiöpostaus paikallaan.

Kuva on mielestäni hyvä koska sen värit natsaavat niin hyvin yhteen (vaal.pun., lime, vaal.pun, lime) 

Kevät on useimmiten elämäni mukavinta aikaa, etenkin näinä aikoina jolloin siitä takatalvestakin on jo vihdoin päästy ja kouluni kulttuurijakso kutonen kiherryttää. Voimaa minuun valanut aurinko saa myös selvästi nostettua aikaansaavuuttani, sillä olen onnistunut muun muassa hoitamaan ensimmäisen täyden jaksoni loppuun kunnialla, tekemään haastattelun paikallislehteen, juhlimaan, olemaan kunnolla mukana koulun ja paikallisen harrastajateatterin produktiossa (tulkaa muuten ihmeessä katsomassa se!), piirtämään ja kirjoittamaan koulun lehteen, viettämään paljon erinäistä aikaa kivojen ihmisten kanssa, katsomaan Doctor Who:n ykköskauden kokonaisuudessaan, tekemään onnistuneita mekko-ostoksia sekä myös potemaan ja puimaan verta ruumiiseen pumppaavan sisäelimen suruja. Listasta puuttuu vielä paljon, esimerkiksi nyt hiljattain tapahtuneet koulun uusteknologialaitteen testikäyttäjiin ujuttautuminen ja bändihommien aloittaminen. Ohjelmistossamme on esimerkiksi tämä.

Otin tämän tai no, mukana seikkaillut toverini, otti tämän sillä litteällä laitteella jolla olen nyt viime aikoina saanut leikkiä. Pidin sen kiiltävän laitteen ja suon kontrastista ottohetkellä.

Siinä oli monta linkkiä, nauttikaa. Mutta niin, ihmiset jaksavat ilahduttaa vaan aika lailla aina. No ei ihan, mutta niitä vähemmän ilahduttavia hetkiä voi puida toisien kanssa ja puimuri-ihmisiä viereltä löytäessäni huomaan olevani melko onnellinen taas. Huomaan edelleen sen asioiden ääneen jollekulle puhumisen tuoman suuren hyödyn (esim. selkeys, parempi mieli, uudet näkokulmat, mielipiteet jne.) ja edellisiin elämäntilanteisiin verraten ei voi kuin hymyillä. Ja nauraa. Näitä harrastan myös teatterilla eksyessäni vakavan myyttisen metsän puun roolistani hysteeriseksi, väsyneeksi ja juuriltaan kaatuvaksi puuksi ja hassuja höpöttäväksi nuoreksi ihmiseksi. Teatteri on kivaa etenkin kivassa porukassa, motiiveja tuossa produktiossa on mukana todella monta ja hyötyjä saman verran. Itsevarmuuden paikkailu ei ole koskaan pahitteeksi ja pidän valtavasti tilanteista joissa tulee tutustuttua ihmisiin puoli-itsestään. Lisäksi saa vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia, kuten vaikkapa pyöriminen ja esiintyminen Taitaja-messuilla vihreässä mekossa ja hapsuissa sekä erinäisiä eritteistä ja vihreää maalista muistuttavia raitoja kasvoissa.

 

Paluumatkalla edellämainitusta raitojentekovälineet sylissä.

Kevät jaksaa piristää myös siksi että ehdin terveellä tavalla hämmästellä montaakin asiaa. Etenkin ajanmääreitä ajan kuluessa hassun epätasaisesti. Ensi viikon lopussa esitämme tuon näytelmän jota olen nyt ollut harjoittelemassa kera muiden vaikka tuntuu ettei se millään voi olla oikeasti valmis jo silloin, ja lisäksi noin neljän viikon kuluttua on sen koulumme kulttuurijakson huipennus, Lyseon Yö jossa soitan useammassa kokoonpanossa ja saman päivämäärän takia myös vietän täysi-ikäistymissyntymäpäiviäni. Melkoista.

Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne kaksi biisiä...

...yhden, jonka pääsen kuulemaan livenä kesän lopulla koska kokoonpano saapuu suureksi ilokseni Flow:hun kesällä, jonne sain onnekkaana liput lahjaksi jo jouluna.

...ja vielä toisen, jonka mukaan nimesin merkinnän.

P.S. Kuuntelen muutakin kuin elektropoppia. Tähän vain päätyivät nuo.

P.P.S. Haluan pyristäytyä irti eräistä viikon vaivanneista ajatuksista että pääsen laulamaan tätä.