Elämää teatteriproduktion jälkeen on ollut hassua elää, ja ajallinen ja ehkä vähän muunkinlainen aukko sen jäljiltä on tullut täytettyä paitsi rästikouluhommila, myös hyvällä seuralla ja kivoilla asioilla. Loppukevät ja alkukesä on sisältänyt paljon auringonpaistetta, allergiaoireita, liikaa elokuvia jotka haluaisi nähdä, jäätelöä, huumaavaa tuoksua, lisää allergiaoireita ja loistavaa musiikkia. Ja vähän lisää sitä allergiaa koska tämä kevät on ollut ennätyspaha siitepölyvuosi ja muiden muassa olen siitä päässyt kärsimään. Mutta niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, paikkaavat nuo muut jutut ja kaikki vehreys ja kauneus todella paljon tukkoisia hengitysteitä ja hallitsemattomasti suolavettä valuvia silmiä.
Loistavasta sen verran että Miike Snow:n uusin pitkäsoitto soi tiuhaan tahtiin edelleen ja tieto ko. kokoonpanon saapumisesta Flow Festivalille Suomeen elokuun lopussa sai minut yhtään vähättelemättä kiljumaan ja pomppimaan. Flow-artistien lisäksi olen viime aikoina innostunut mm. White Stripesista ja Jack Whiten soolotuotannosta (Blunderbuss on mahtava!) sekä biiseistä joita koulussa tehdyn kokoonpanon kanssa soitetaan. Niin ja tietenkin myöskin kesällä Suomeen saapuvan Regina Spektorin uutuuslevy on tullut kuunneltua jo moneen kertaan läpi (oli siis julkaisupäivästään huolimatta vuotanut nettiin krhm), se on täynnä oivaltavia sanoituksia (otsikonkin repäisin levyn aloitusraidalta) ja muuten hienoja biisejä. Yhdistettynä laskevan auringon valaisemaan metsäiseen jokinäkymään on jotain todella liikuttavaa.
Bongatkaa sammakko.
Kesää odotan mielenkiinnolla. Kotikaupungilta kesän alkuun kesätöitä saatuani ja parista kaverille ja festarille menosta päätettyäni ovat kesäloman neljä ensimmäistä viikkoa ovat melkein täyteen buukatut. Jatkosta ei ole tietoa aivan loppukesästä olevaa Flow Festivalia lukuunottamatta, mutta oikeastaan olen vain iloinen tietynlaisesta tietämättömyydestä tulevan suhteen. Onhan se klisee, mutta haluan silti sanoa että SEIKKAILU jee. Jotain kertoo se, että puolisalaa ja kuin varkain Provinssirockin talkootyöläiseksi ilmottautuminen on spontaaneinta jota olen pitkään hetkeen tehnyt (saa tulla moikkaamaan järjestyksenvalvojaa Itäportille). On muuten melko ristiriitaista kun haluaisin samaan aikaan sekä vastuulliseksi ja järkeväksi rahankäyttäjäksi ja hyvin vastuistaan selviäväksi ihmiseksi että spontaatiuteen pysyväksi ja heittäytymiskykyiseksi nuoreksi, joka päätyy hauskoihin ja ikimuistoisiin tilanteisiin. Kliseitä kliseen perään, osaisinpa myös muotoilla asian hienommin. Mutta ei kai tässä muuta. Nenä ja silmät vuotaen, vielä vähän köhien mutta aurinkolasit ja leveä hymy naamalla suuntaan ensin viimeiselle koeviikolle ja sitten kesäloman viettoon. Mahtavaa kesää kaikille!
Hihi ruohoa ja sairas iho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti