menen nukkumaan, tämä on fiasko

Haha lol katsokaa mitä olen kirjoittanut 18.9. aamuyöllä:

Voi mikä tapahtumien ja tunteiden skaala. Ei pelkästään viime merkinnän kirjoittamisen jälkeen vaan jo alle viikon sisällä. Ja tämän päivänkin. Kävellessäni hetken päämäärättömästi lähdettyäni koulultani noin kello yksi, aurinko paistoi aina pääni sisälle asti ja sai yhdessä musiikin kanssa hymyilemään. Nyt illalla kävellessäni uudemman kerran itkin pimeässä kaikkea ikävää. Tiedän, että jälkimmäinen johtuu enimmäkseen vain väsymyksestä ja nälästä, koska olen viime aikoina ollut onnellisempi ja onnekkaampi kuin pitkään aikaan. Myös tämän merkinnän synkkäsanaisuus on sitä, älkää siis hämääntykö.

Mutta yksi osasyy oli myös saamattomuus, en saa aikaiseksi kirjoitettua mielipidetekstiä huomiseksi.  Kahdeksaksi. Tai kirjeitä ihmisille, joille piti kirjoittaa jo puoli vuotta sitten. Tai viestiä ihmiselle, jolle olen aineettomasti velkaa. Sen sijaan kirjoitan tätä, turhinta merkintää koskaan, tietäen että en myöskään saa kirjoitettua mitään hyvää huomennakaan, jos en nyt jo mene nukkumaan. Se, saanko unta, epäilyttää.

Tajusin iltakävelyllä nimittäin myös, että on monia asioita joista en ole päässyt yli. Haluaisin, että minulla olisi tarpeeksi sanottavaa ja taitoa, että voisin kirjoittaa sanoitukset kappaleeseen tai että olisin toimivampi ihminen muuten. Luettuani vanhoja merkintöjä, kovin teini ja nolo lause "Musta olisi vaan tosi kiva olla niin tilannetajuinen, itsevarma ja fiksu että osaisin toimia ihmisten kanssa niin kuin haluaisin." pitää paljon paikkaansa edelleen. Tiedän, että ehkä melkein kaikkien ihmisten kohdalla tuo ainakin jollain tasolla on totta, mutta kun huomaa olevansa kateellinen tai katuva, ei se pahemmin naurata. Ei tunnu, että etenisin minnekään. Ei ehkä tarvitsekaan, ainakaan nyt näillä näppäimillä, mutta kyllä se välillä inhottaa silti.

Nyt nukkumisen yritystä.

P.S. Oikeasti esimerkiksi viime viikonloppu oli paras. Ja montakymmentä muuta asiaa. Hölmöä tälläinen, höh.

 Olen edennyt paljonkin, sen olen huomannut tässä viime aikoina. Toki olen kiusallinen ja kiusaantunut usein edelleen, mutta kun miettii missä ja millainen olin vuosi tai pari sitten
edistystä on kyllä tapahtunut. Ja vaikka tuossa aamuyössä missä synkeän tekstin kirjoitin kärsin saamattomuudesta enkä edelleen ole saanut niitä kirjeitä postiin, teen nykyään paljon sellaista mitä olen halunnut saada itseni tekemään jo pitkään. Lyhyesti sanottuna, olen kaukana siitä ihmisestä mikä haluaisin olla, mutta kuitenkin etenemässä sitä kohti. Kliseitä kliseen perään mutta ei se mitään, ainakin saan itsestäni irti jotain positiivista. :---------------)

Nro 64: Aikaiseksi saaminen

En ole päivittänyt tänne ikuisuuteen ja voitte vaan kuvitella miten paljon haluaisin tähän vuodattaa tekstiä kaikesta nyt kesän aikana tapahtuneesta loistavuudesta ja muutamasta ikävyydestä (enimmäkseen on siis ollut kivoja juttuja), MUTTA pidättäydyn tästä ja kirjoitan rajatusti jatkaen 128 Things I like -listaani otsikon osoittamalla asialla. Siinä samalla kun voi kertoa jotain kuulumisia.

Eli siiis

#64: Aikaiseksi saaminen

En ole koskaan ollut hirveän aikaansaava tai hyvin aikatauluissa pysyvä ihminen. Innostun joskus tekemään tehtävälistoja, mutta niille listatut asiat usein epähuomiotta lykkääntyvät jonnekin deadlinen toiselle puolelle ja samalla olen vielä onnistunut unohtamaan muutaman asian, jotka olisi pitänyt hoitaa. Lienee peruja hämmästyttävästä kyvystäni innostua helposti ja uppoutua kivoihin asioihin niin syvästi että kaikki muu unohtuu. Havahtuessa poden musertavan surkeaa omaatuntoa ja pahoittelen kaikille asianomaisille. Kaiken lisäksi olen ahkera arvioimaan päiviä ja ajanjaksoja sen mukaan, mitä olen saanut tehtyä ja ahdistun jos huonoksi arvioidut päivät jatkuvat pidempään.

Mutta tämä kaikki saa tunteen, joka tulee sen jälkeen kun jotain on saanut aikaiseksi, moninkertaistumaan. Ah sitä iloa, kun olen vaikka saanut askarreltua uudet kannet kalenteriin tai luettua pätkän tai harjoiteltua soittoa tai hankittua jotain pitkään tarvitsemaani tai onnistun hankkimaan jollekin hyvän lahjan ajoissa tai tekemään kortin tai mitä vain! Tämä kesä on saanut minut iloiseksi paitsi yksinkertaisesti mahtavien tapahtumien, elävän musiikin ja muun takia myös sen takia, että se on ollut täynnä kesäjuttujen aikaansaamista. Havainnollistan tällä listalla (klikkaa kuva isommaksi):

 

Eli niin. Kesän To Do -list. Ensimmäisenä löytyy ohje "Ole spontaani (tee ainakin yksi suunnittelematon reissu ja monta suunnittelematonta tekoa)". Check, olen toteuttanut läjäpäin hetken mielijohteita ja viimeisimman suunnittelemattoman reissun tein tänään. Ja oikeastaan mikään ei ole kaduttanut jälkeenpäin! Eli jee.

 

Tässä kuva spontaanilta rantareissulta jolla myös spontaanisti uimme vaatteet päällä.

Seuraavaksi listalla lukee "Käy festareilla". Aika helppo tehtävä kun jo listan kirjoittaessa tiesin meneväni. Mutta niin, Provinssirock oli loistavuutta niin talkootyön kun keikkojenkin osalta (M83, Bat for Lashes, Eagles of Death Metal, Rise Against, PMMP, Justice..) ja kesäkuun lopulla menin myös Garden Partyyn katsomaan etunenässä Regina Spektoria. Samalla tuli nähtyä kaksi muuta loistavaa aktia (Little Dragon ja The Shins) ja kaiken kaikkiaan molemmat reissut olivat äärimmäisen onnistuneita. Tulevana viikonloppuna on vielä Flow Festival, missä soittaa aivan liian monta suosikkiani. Tässä kuitenkin kaksi kuvaa sieltä Garden Partysta.

Little Dragon...

...ja Regina Spektor

 Kolmanneksi kesän tehtävälista sanoo "Ohjaa ja kuvaa musavideo". Tämä projekti on kyllä vielä kesken mutta sinänsä kyllä melkein aikaiseksi saatu tehtävä koska suurin osa materiaalia on kasassa ja kuvauksista (jotka on siis tehty yleensä jonkun muun toiminnon sivussa) on kyllä vastannut minä itse. Lisää tästä videon valmistuttua!

Sitten on kohta "Tapaa (ainakin lähes) kaikki tärkeimmät tyypit mahd. monta kertaa." No ei kai tässä lisättävää, aika pitkälti on tässäkin onnistuttu. Totta kai on aikatauluja on mennyt paljon myös ristiin, mutta paljon olen ihmisiä tavannut.

Yksi tärkeä.

Ettei kesä menisi pelkäksi hömpötykseksi, listalla oli myös tehtävä "Lue ainakin yksi (1) kirja". Tietenkin olisi pitänyt ehtiä lukea monta, mutta nyt sitten loppukesästä ahmin innoissani Kazuo Ishiguron kirjan Ole luonani aina (alk. per. Never Let Me Go), joka oli siis älyttömän loistava. Suosittelen. Nyt työn alla on Herta Müllerin Hengityskeinu, hyvältä vaikuttaa sekin.

Tässä ollaan loppusuoralla kera Chai Latten.

Luettuani äsken kohdan "Opettele ainakin kaksi (2) uutta taitoa" ajattelin että tämä on mennyt mönkään, mutta nyt tarkemmin ajateltuani opin kesällä ainakin soittamaan jotenkuten kitaraa ja ulkoiluttamaan vanhuksia. Hehe. Myös sitä seuraava listattu tehtävä "Käy mahdollisimman paljon uimassa (myös yöuinnilla!)" vaikutti ensin epäonnistuneelta kiitos huonojen säiden ja hetkittäisen laiskuuden, mutta ainakin kävin hyvin eeppisellä aamuyöuinnilla kaatosateella heinäkuussa, joten se luettakoon jonkinlaiseksi voitoksi. :---D Sen sijaan kohta "Näe auringonnousu ainakin kolme (3) kertaa" ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, koska aamuun asti on tullut valvottua kesän aikana varmaan vähintään kymmenen kertaa.

Tämä huippulaatuinen kuva on kännykkäkuva soutuveneestä.

Kesän tehtävälistani viimeinen ohje "Etsi uutta" on myös suosikkini niistä kaikista. Se on paitsi inspiroiva, myös paljon aikaansaamisen ilon tunnetta aiheuttanut kohta. Tänä kesänä olen nimittäin ensimmäistä kertaa mm. käynyt (kunnolla) festareilla, ollut kaveriporukalla mökillä, käynyt kerrostalon katolla, lanittanut, maalannut seinää pakettiauton katolta, kirjoittanut onnistuneesti päiväkirjaa monta kuukautta putkeen, tanssinut pilkkuun asti useita kertoja, juossut alasti sateessa, pelannut mölkkyä ja paljon muuta. Uutta musiikkia, uusia tuttavuuksia, uusia elokuvia ynnä muita vastaavia on myös tullut kerrytettyä paljon, enkä voisi olla kesääni yhtään tyytyväisempi. Ja reilun viikon vielä ehtii!

Loppuun vielä yksi biisi bändiltä, jota ryhdyin kuuntelemaan vasta tänä kesänä ja jonka näen livenä viikonloppuna jeah!

128 Things I Like and #15

Olen avannut asiaa jo aloitusmerkinnässä ja viime kirjoituksessakin, mutta idea vielä kerran: olen koonnut listaa satunnaisista asioista, joista pidän. Tältä suosikkimuistikirjaani tehdyltä listalta sitten valitsen merkintöihin yhden tai useamman asian, ja puhun sitten tekstin ja kuvan suhteestani siihen ja itse asiasta myös. Listan asiat eivät ole kaikki yhtään niin omaperäisiä tai hohdokkaita, mutta tämä on minulle paitsi hauska keino jakaa, myös harjoitella sinänsä yksinkertaista mutta minulle niin vaikeaa asiaa, nimittäin aiheen/teeman rajaamista ja siinä pysymistä. Vaikeuksia tuossa tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta mennään nyt asiaan etten taas unohdu sivuraiteille. :----D (Btw: tämä tosiaan on suomenkielinen blogi mutta harmittaa kun tällä hetkellä 128 asiaa joista pidän kuulostaa vähemmän coolilta kuin 128 things I like)


Kuva listan ensimmäisestä aukeamasta.

#15 Myöhemmin hymyilyttävät hetket ja tapahtumat 

Eli jotain hyvin itsestäänselvää ja varmasti kaikkien tykkäyslistalta löytyvää, mutta jotain niin voittoa silti. Itse kun olen hyvin lahjakas tuottamaan itselleni mielipahaa esimerkiksi siitä, että olen jäänyt paitsi jostain tai siitä, kuinka olisi pitänyt toimia joskus jollain ihan eri tavalla, ovat mieleenpainuneet ja pitkään jälkeenpäinkin hymyilyttävät kokemukset minulle aika iso juttu. Ja vaikka nyt en itsetuntoasioiden kanssa painiskelisikaan, onhan se nyt mahtavaa kokea olevansa ja olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassakin vielä. Vielä parempaa on, kun muisto tuosta tunteesta ja/tai tapahtumista säilyy ja ilahduttaa vielä kaiken jälkeenkin. Harvoin mikään tapahtuma on täysin täydellinen, mutta epätäydellisyydessään kuitenkin niin mahtava, että pystyy antamaan sille anteeksi ne huonommatkin pätkät. Ja oikeastaan, eikö tuossa voisi tavallaan kiteytyä se, miten kannattaisi suhtautua aika moniinkin asioihin? Tai ehkä enemmänkin se, miten itse haluaisin.

Loppuun heitän vielä Elävän Elämän Esimerkin, viime viikonlopun. Olen ollut kesäloman ensimmäisestä maanantaista lähtien eli selkokielellä viime viikon alusta töissä paikkakuntani palvelutalolla, tällä viikolla vielä jatkan työtä torstaihin asti. Käytännössä paikka on vanhainkoti ja siellä olevien vanhusten seurana oleminen, heidän kanssaan ulkoilu ja erinäinen pieni avustus on ollut todella avartavaa ja mukavaa, ja kerron mieluusti siitä lisää toiste. Palvelutalolla työskentellyn viikon jälkeen oli kuitenkin parhautta lähteä keväältä ja aiemmaltakin ajalta tutun kaveriporukan kanssa yhden meistä mökille. 12 nuorison edustajaa muusta maailmasta melko eristäytyneenä luonnon keskellä sai aikaan paitsi hienoa (lue: huonoa) kauhuleffaläppää ja pientä pyöritystä päässä, myös varsin suurta yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja - anteeksi vahva sana- onnen tunnetta. Ainakin minussa.


Automatkalla soivat menneiden vuosien suosikit Pikku G:stä Abbaan. Kuvissa on jonkinnäköinen ikkunateema hehee.

 Opettelin soittamaan pitkästä aikaa vähän kitaraa (=helpoimmat soinnut jokseenkin järkevällä temmolla) laulun tueksi kesätyön vanhusten iloksi, ja uskaltauduin soittamaan viikonloppunakin. Onneksi parempia soittajia kuitenkin oli, esimerkiksi ko. kitaran omistaja mutta niin siis joo basisti on nyt vähän vähemmän säälittävä basisti.

Kiinnostuskiikarit ja metsän heijastus hahaa. Otin näitä kuvia lauantaiaamuna, parhaista hetkistä nyt ei tietenkään ole kuvia mutta jotain nyt muodon vuoksi.

 Syytä yltiöpositiivisiin tunteisiin, jonka takia lauloin ja hymyilin leveästi vielä näin maanantainakin pyöräillessäni töistä kotiin, voi hakea esimerkiksi saunomisesta ja uimisesta joiden lomassa altistuin paitsi sadoille hyttysenpuremille, myös muun muassa koskettavalle ja antoisalle kehumisringille, yhteislaululle, kauniille maisemille, kylmälle vedelle, hölmöilyille ja lukemattomille nauruille ja keskusteluille. Tykkään on niin lievä sana kaikelle arvostukselle tätä kohtaan mutta kuitenkin, tykkään nyt ainakin.

 
Ikkunateema jatkuu. Takkutukat ikkunan ääressä the first morning after.

Jostain syystä viikonloppu jaksoi hymyilyttää vielä jälkeenpäin siinä määrin, että päässäni asiat kiteytyvät sanalliseen muotoon joille kehittelin kotiinpyöräilyä varten melodiankin. Ehkä joskus vielä jostain kesästä tai muust asuntuu sellaista valmista tuotantoa mutta edelleen siis hymyilyttää ja asiat muistaakin paremmin!

and nothing can stop me from dancing

No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.

 Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.

Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.

Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.

No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.

Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille,  tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.

Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).

 Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).

Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.

Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood (varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.

Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!


P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.

today we're younger than we're ever gonna be

Ja aika sen kuin hujahtaa eteenpäin kuin varkain. En ole omistautunut millekään niin aikaavievälle kuin teatteriproduktiolle aikoihin (opiskelijavaihtoa lukuunottamatta ofc), ja oli melkein epätodellista havahtua yhtäkkiä siihen, että kevät alkaa olla ohi ja kesä alkamassa. Moisella siirtymällä kun on säiden lämpenemisen lisäksi vaikka mitä lieveilmiöitä, kuten viimeinen koeviikko, koulumme kulttuuritapahtuma Lyseon Yö, 18-vuotissyntymäpäiväni ja kesäloman alkaminen. Edellemainituista ensimmäinen alkoi eilen ja kaksi siitä seuraavaa ovat ensi viikon torstaina.

Ihkaomat, hienot aurinkolasit ovat olleet ilahduttavin hankinta aikoihin (mekkojen lisäksi). Valtavasti parantavat elämänlaatuani.

Elämää teatteriproduktion jälkeen on ollut hassua elää, ja ajallinen ja ehkä vähän muunkinlainen aukko sen jäljiltä on tullut täytettyä paitsi rästikouluhommila, myös hyvällä seuralla ja kivoilla asioilla. Loppukevät ja alkukesä on sisältänyt paljon auringonpaistetta, allergiaoireita, liikaa elokuvia jotka haluaisi nähdä, jäätelöä, huumaavaa tuoksua, lisää allergiaoireita ja loistavaa musiikkia. Ja vähän lisää sitä allergiaa koska tämä kevät on ollut ennätyspaha siitepölyvuosi ja muiden muassa olen siitä päässyt kärsimään. Mutta niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, paikkaavat nuo muut jutut ja kaikki vehreys ja kauneus todella paljon tukkoisia hengitysteitä ja hallitsemattomasti suolavettä valuvia silmiä.

Kahden eliön jalkanäyte, arvatkaa kumpi on minun.

Loistavasta sen verran että Miike Snow:n uusin pitkäsoitto soi tiuhaan tahtiin edelleen ja tieto ko. kokoonpanon saapumisesta Flow Festivalille Suomeen elokuun lopussa sai minut yhtään vähättelemättä kiljumaan ja pomppimaan. Flow-artistien lisäksi olen viime aikoina innostunut mm. White Stripesista ja Jack Whiten soolotuotannosta (Blunderbuss on mahtava!) sekä biiseistä joita koulussa tehdyn kokoonpanon kanssa soitetaan. Niin ja tietenkin myöskin kesällä Suomeen saapuvan Regina Spektorin uutuuslevy on tullut kuunneltua jo moneen kertaan läpi (oli siis julkaisupäivästään huolimatta vuotanut nettiin krhm),  se on täynnä oivaltavia sanoituksia (otsikonkin repäisin levyn aloitusraidalta) ja muuten hienoja biisejä. Yhdistettynä laskevan auringon valaisemaan metsäiseen jokinäkymään on jotain todella liikuttavaa.

Bongatkaa sammakko.

Kesää odotan mielenkiinnolla. Kotikaupungilta kesän alkuun kesätöitä saatuani ja parista kaverille ja festarille menosta päätettyäni ovat kesäloman neljä ensimmäistä viikkoa ovat melkein täyteen buukatut. Jatkosta ei ole tietoa aivan loppukesästä olevaa Flow Festivalia lukuunottamatta, mutta oikeastaan olen vain iloinen tietynlaisesta tietämättömyydestä tulevan suhteen. Onhan se klisee, mutta haluan silti sanoa että SEIKKAILU jee. Jotain kertoo se, että puolisalaa ja kuin varkain Provinssirockin talkootyöläiseksi ilmottautuminen on spontaaneinta jota olen pitkään hetkeen tehnyt (saa tulla moikkaamaan järjestyksenvalvojaa Itäportille). On muuten melko ristiriitaista kun haluaisin samaan aikaan sekä vastuulliseksi ja järkeväksi rahankäyttäjäksi ja hyvin vastuistaan selviäväksi ihmiseksi että spontaatiuteen pysyväksi ja heittäytymiskykyiseksi nuoreksi, joka päätyy hauskoihin ja ikimuistoisiin tilanteisiin. Kliseitä kliseen perään, osaisinpa myös muotoilla asian hienommin. Mutta ei kai tässä muuta. Nenä ja silmät vuotaen, vielä vähän köhien mutta aurinkolasit ja leveä hymy naamalla suuntaan ensin viimeiselle koeviikolle ja sitten kesäloman viettoon. Mahtavaa kesää kaikille!

Hihi ruohoa ja sairas iho

Loppuun vielä kiva biisi Valkoisen Jaakolta:

this head I hold

Päivitystauko pääsi paukahtamaan pitkäksi puolustaen pelkillä P:illä pulistua postausaloitusta. En osaa vieläkään päättää haluaisinko vaan tallentaa elämän hetkiä blogimuotoon vai jakaa vähän rajatumpia ja kiteytetympiä pohdintoja tai ajatuksia. Eli taas on sekasikiöpostaus paikallaan.

Kuva on mielestäni hyvä koska sen värit natsaavat niin hyvin yhteen (vaal.pun., lime, vaal.pun, lime) 

Kevät on useimmiten elämäni mukavinta aikaa, etenkin näinä aikoina jolloin siitä takatalvestakin on jo vihdoin päästy ja kouluni kulttuurijakso kutonen kiherryttää. Voimaa minuun valanut aurinko saa myös selvästi nostettua aikaansaavuuttani, sillä olen onnistunut muun muassa hoitamaan ensimmäisen täyden jaksoni loppuun kunnialla, tekemään haastattelun paikallislehteen, juhlimaan, olemaan kunnolla mukana koulun ja paikallisen harrastajateatterin produktiossa (tulkaa muuten ihmeessä katsomassa se!), piirtämään ja kirjoittamaan koulun lehteen, viettämään paljon erinäistä aikaa kivojen ihmisten kanssa, katsomaan Doctor Who:n ykköskauden kokonaisuudessaan, tekemään onnistuneita mekko-ostoksia sekä myös potemaan ja puimaan verta ruumiiseen pumppaavan sisäelimen suruja. Listasta puuttuu vielä paljon, esimerkiksi nyt hiljattain tapahtuneet koulun uusteknologialaitteen testikäyttäjiin ujuttautuminen ja bändihommien aloittaminen. Ohjelmistossamme on esimerkiksi tämä.

Otin tämän tai no, mukana seikkaillut toverini, otti tämän sillä litteällä laitteella jolla olen nyt viime aikoina saanut leikkiä. Pidin sen kiiltävän laitteen ja suon kontrastista ottohetkellä.

Siinä oli monta linkkiä, nauttikaa. Mutta niin, ihmiset jaksavat ilahduttaa vaan aika lailla aina. No ei ihan, mutta niitä vähemmän ilahduttavia hetkiä voi puida toisien kanssa ja puimuri-ihmisiä viereltä löytäessäni huomaan olevani melko onnellinen taas. Huomaan edelleen sen asioiden ääneen jollekulle puhumisen tuoman suuren hyödyn (esim. selkeys, parempi mieli, uudet näkokulmat, mielipiteet jne.) ja edellisiin elämäntilanteisiin verraten ei voi kuin hymyillä. Ja nauraa. Näitä harrastan myös teatterilla eksyessäni vakavan myyttisen metsän puun roolistani hysteeriseksi, väsyneeksi ja juuriltaan kaatuvaksi puuksi ja hassuja höpöttäväksi nuoreksi ihmiseksi. Teatteri on kivaa etenkin kivassa porukassa, motiiveja tuossa produktiossa on mukana todella monta ja hyötyjä saman verran. Itsevarmuuden paikkailu ei ole koskaan pahitteeksi ja pidän valtavasti tilanteista joissa tulee tutustuttua ihmisiin puoli-itsestään. Lisäksi saa vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia, kuten vaikkapa pyöriminen ja esiintyminen Taitaja-messuilla vihreässä mekossa ja hapsuissa sekä erinäisiä eritteistä ja vihreää maalista muistuttavia raitoja kasvoissa.

 

Paluumatkalla edellämainitusta raitojentekovälineet sylissä.

Kevät jaksaa piristää myös siksi että ehdin terveellä tavalla hämmästellä montaakin asiaa. Etenkin ajanmääreitä ajan kuluessa hassun epätasaisesti. Ensi viikon lopussa esitämme tuon näytelmän jota olen nyt ollut harjoittelemassa kera muiden vaikka tuntuu ettei se millään voi olla oikeasti valmis jo silloin, ja lisäksi noin neljän viikon kuluttua on sen koulumme kulttuurijakson huipennus, Lyseon Yö jossa soitan useammassa kokoonpanossa ja saman päivämäärän takia myös vietän täysi-ikäistymissyntymäpäiviäni. Melkoista.

Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne kaksi biisiä...

...yhden, jonka pääsen kuulemaan livenä kesän lopulla koska kokoonpano saapuu suureksi ilokseni Flow:hun kesällä, jonne sain onnekkaana liput lahjaksi jo jouluna.

...ja vielä toisen, jonka mukaan nimesin merkinnän.

P.S. Kuuntelen muutakin kuin elektropoppia. Tähän vain päätyivät nuo.

P.P.S. Haluan pyristäytyä irti eräistä viikon vaivanneista ajatuksista että pääsen laulamaan tätä.

ooh la la laa eli satunnaisia hetkiä viime päiviltä

Vaikka lunta ja pakkasta sen kun edelleen sataa niskaan muistuttamaan siitä ettei kivaan kevättakkiin, -kenkiin tai täyteen kevätfiilikseen voi ihan vielä vaihtaa, olen hyvinkin hymyävä kiitos viimeaikaisen edistyksen. Niin, olihan tuossa kevätpäiväntasauskin ja kaikkea. Eniten energisoi valon määrän lisääntyminen, pitkälle koulumatkalle ja kaikkeen muuhunkin on niin paljon hauskempaa lähteä kun ei ole vaan sitä ainaista pimeää mistä saa pitkin talvea nauttia.

Mielialaa nostaa oivasti myös valtavan kiva opinahjo - vaikka pitkät matkat sinne ja itse opiskelu (etenkin sen yleissivistävä laatu joka pistää minut opiskelemaan myös solun osasten liittymistä toisiinsa ja matematiikkaa) aina vähän väsyttävätkin, antavat ihmiset välitunneilla ja koulun jälkeen energiaa. Plussana vielä musiikki, etenkin näihin yhdistettynä. Olen oikeasti pohtinut, että monia oppitunteja tärkeämpi minulle koulussa ainakin tällä hetkellä on sen sosiaalinen puoli. Myönnän pitäväni myös opiskelusta sen antaessa helpot eväät itsensä kehittämiseen ja muihin juttuihin, mutta koska kotipaikkakunnallani sosialisoin hävyttömän vähän, opin vähintäänkin yhtä paljon niillä oppituntien ulkopuolisilla hetkillä. Yksi tavoitteeni koulussa onkin myös itsevarmemmaksi ja ehkä hitusen vähemmän itsekriittiseksi oppimiseen (viime kerralla kun avauduin liiasta mietinnästä). Yksi ihminen sanoi että olen ollut vähemmän myötätuntoisia, mutta myös jo vähän valitukseen väsyneitä huokauksia aiheuttava, joten jee!


Kyllä suakin hymyilyttäis jos olisit Lyseossa.

Mutta sitten niihin satunnaishetkiin. Ja otoksiin. Vietin viikonlopusta 2/3 tuossa koulukaupungissani kera niiden kivojen ihmisten. Ensin tuli eksyttyä ilmaisutaidon opettajan vinkkaamaan, kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä kaivanneeseen ruisleipämainokseen. Meidän koulustamme edustajia oli viisi, jotka kävimme paikalla kahdessa erässä. Homma oli hauskaa, etenkin kuin me kaksi myöhemmin paikalle saapunutta saimme muista poiketen olla kuvassa yhdessä ja syöttää toisillemme kokoamiamme leipiä (saa nähdä miten retardilta näytän sitten itse mainoksessa syödessäni, huhtikuun alkua odotellessa). Voitte koittaa bongailla ruisleipämainoksesta telkkarista ja kai myös tuotteen sivuilta huhtikuun alussa siis. Kuvamateriaalia asiasta ei minulla itselläni tähän hätään ole.


Minä ja ruisleipätoveri hienosti rajattuna. Oikeanpuoleisella minällä on päällä uusi vaate jonka hankinnasta lisää alla.

Mainoksen jälkeen sen leivänsyöntikaverin kanssa käytimme luppoaikaamme ostoskeskuksessa. Tämä aika osoittautui petolliseksi rahareiäksi, joka imaisi rahaa tililtäni aimo annoksen paria pokkaria ja kahta vaatekappaletta vastaan. Ei kaduta, mutta säästän tästä eteenpäin. Luppoajan loputtua suuntasimme toverille K illanistujaisiin, jossa odottelimme muita vieraita napostellen ja soittolistaa kooten. Heidän saavuttuaan tanssahtelimme KEKKERIT -soittolistan tahtiin, puhuimme, nautimme ruokaa ja juomaa ja hassuilimme muuten. Oli parhaita iltoja pitkään aikaan, vaikka emäntä poistui keskuudestamme melko aikaisin missaten osan vieraistaan ja herätäkseen aamulla muita myöhemmin sormi mystisesti kipeänä. Pysykööt henkilöllisyydet salassa.


Pahoittelu jatkuvasta huonosta laadusta. Ainakin tässä on hieno siluetti.

Aamu oli yllättävän valoisa ja mukava hitaasti nautitun, erittäin epäterveellisen aamiaisen kera. Sen loputtua menin vielä yöaikana paikalta poistuneen synttärisankarin luo keskustaan jatkamaan epäterveellistä syömistä. Juttelimme lisää, näin paria ihmistä jotka eivät ollut samassa illanvietossa ja katsoimme indie-elokuvan koulustamme Tylypahkana. Hymy jatkoi pitkään paikalta lähdettyäni, sillä aurinko paistoi valaen minuun aimo annoksen kevätfiilistä. Ilme kuitenkin vaihtui bussipysäkillä istuessa aitoon hämmennys-silmät-suihtirenkaina-ilmeeseen kun alkoi sataa isoja valkoisia hiutaleita taivaan täydeltä. Ei oikeasti edes vituttanut, olin jostain syystä jokseenkin haltioissani ja ainakin huvittunut ja otin bussia odottaessa ja sen kyydissä monta kuvaa sen takia. Tässä pari.







Lopun viikonloppua ja alkuviikonloppua vietin datailun ja pelailun merkeissä siskoni luona. Pelasin läpi Portal -nimisen hienon pelin, ja siskoni antoi minulle lopuksi kakkua jota siinä aika tiuhaan pelaajalle luvattiin. (Lisäksi pelasin myös uusinta Zeldaa ja japanilaista kauhupeliä jolla tapetaan tappavia aaveita kameralla ja taskulampulla) Loppukevennykseksi kuva jossa uskallan jopa näyttää naamani (=jota en vain jaksa rajata pois) hahaha joko nauratte.


En päässyt peliä yhdeltä istumalta läpi but there's no sense crying over every mistake / you just keep on trying till you run out of cake / and the science gets done / and you'll make a neat gun / for the people who are still alive. ♥

Pohtimisesta

Oikeasti olin jo tänäänKIN aikonut mennä nukkumaan, mutta koska tunsin taas polttavan tarpeen (tällä kertaa luettuani ihmisten kommentteja) kirjoittaa tätä ylös, päätin tehdä sen. Vaikka sen takia taas sanoin tosi ilkeää ihmiselle joka yrittää muistuttaa esimerkiksi siitä nukkumisesta. Vaikka tiedän että tästä ei tule mitään järkevää kun väsyttää niin että päässä pyörii. Noh. Kuitenkin.

Kuten monet muut aivot omaavat ihmisolennot, olen kova miettimään. Mietin paljon, monessa paikassa, monenlaisia asioita ja vielä tavalla jonka voisi tulkita usein kriittiseksi, tai hetkittäin jopa filosofiseksi, pohdinnaksi. Tällaisen arvostaminen on tullut varmaan jossain järjestössä pyörimisestä, lukio-opinnoista ja muutamaan samanhenkiseen, mutta asian ainakin näennäisesti pidemmälle vieneeseen ihmiseen törmäämisestä. Eikö kuulostakin hienolta tämä kriittinen pohdinta? Se tuottaa aina joskus tervettä ylpeyttä (tutummin ylemmyydentunnetta) ja euforisia ahaa-elämyksiä.

Aina joskus niin. Voi kun vähän useammin.

Koska kaikessa, niin itseeni kuin ympärilläni oleviinkin ulottuvassa, kriittisyydessäni olen jo ehtinyt epäillä tätä pohdintojeni hienoutta. Kaatuilen filosofisiin virhepäätelmiin (etenkin se luisumisjuttu, jonka tosi hienoa nimeä en edes muista) ja etenkin siihen, että vaikka miettiminen sinänsä on hieno ja ylevä ajatus, mietin vääriä asioita väärään aikaan väärässä paikassa - ja ehkä ennen kaikkea - väärässä suhteessa toisiinsa. Väärä kun on sekin niin kovin monella tavalla tulkittava termi, voi melkein kaiken tulkita vääräksi vaihtaen vertailukohdetta. Siksi siis keskityn ehkä mietittyjen asioiden suhteisiin enkä siihen että "olen ajatellut asiaa x, pitäisi lopettaa sen asian ajattelu kun se ei tuota tulosta".

Otetaan esimerkkitilanne. Henkilö, sanotaan että vaikka Iorina, on pohtinut paljon asiaa 2839. Hän ei haluaisi olla, mutta kuitenkin on ylpeä pohdinnoistaan, ne tuntuvat päässä todella hyvältä ja ovat yleensäkin pohdintoja, joilla hän voi erottaa itsensä niistä ihmisistä joiden kanssa hän syystä tai toisesta ei halua olla. Sitten tulee vastaan toinen ihminen. (Tätä toista ihmistä en nimeä kun niitä on niin monta.) Ihminen on Iorinalle tuttu ja turvallinen, hän esimerkiksi ilahtuu tämän näkemisestä vilpittömästi, pitää tästä ja osaa siksi rentoutua tämän seurassa. Alkaa keskustelu, ei, ehkä enemmänkin jutustelu, joka sattuu päätymään asiaan 2839. Iorina puhuu innoissaan, koska on pohtinut aihetta. Tästä asia lähtee kahteen suuntaan. Jos on kyseessä ihminen A, Iorina puhuu pohdintojaan asiasta 2839 niin ettei toinen saa puheenvuoroa aukottaakseen Iorinan kantaa. Jos kyseessä on ihminen B, antaa Iorina kohteliaana keskustel- jutustelijana antaa tälle puheenvuoron. Ihmisen B puheenvuoro aiheesta 2839 tai jo Iorinan pohdintojen sanominen ääneen romuttaa Iorinan pohdinnat asiasta. Tässä kohdassa Iorina haluaisi olla vastaanottavainen, avoin ja fiksu, ja ei niin välittäisi pohdintojen romuttumisesta ja ottaisi mieleensä uuden kannan tai korjaisi omaansa. Mutta kun Iorinalla ei ole hirveän hyvä itsetunto, häntä jää nolottamaan asia. Koska hänen kantansa, pohdintansa tulos, on osoittautunut selvästi TOSI HUONOKSI ja SELLAISEKSI JOKA SAATTI HÄNET IKÄVÄÄN TILANTEESEEN, hän ei sitä miettiessään vastaanota yhtään mitään ellei väkisin yritä. Se johtaa Iorinan jatkamaan tyhmiä pohdintoja ja kritisoimaan itseään vielä vähän lisää.

Mikä johtaa suoraan tähän blogimerkintään. Olihan selkeä ja lyhyt esimerkki? Iorina on siis huonoitsetuntoinen nuori, joka ei voi nauttia enää yhtään mistään koska on päättänyt olevansa niin fiksu kuin joku tai jokin, ettei ikinä olisi hölmö. Mutta väkisin fiksuksi yrittämisestä seuraa hölmöksi päätymisiä yhä enemmän ja Iorina turhautuu.

Olen monesti todennut, ainakin mielessäni, pitäväni älykkäistä ihmisistä.( Aiemmin käytin tässä merkinnässä sanaa fiksu, mutta siis niin, yhdistäkää ne). Tämä on johtanut siihen, että saavuttaakseni heidän seuransa, on minun itsenikin oltava älykäs. Yritys on viime aikoina ollut kova. Olen pohtinut, lukenut ja kirjoittanut. Tässä tekstissä olen yrittänyt osoittaa tuon ensimmäisen mielettömyyttä. Ei mennyt putkeen sekään. Onko sillä yhtään mitään väliä, että osaan kirjoittaa näin hienoa tekstiä (toim. huom. sarkasmi) vaikka tämänhetkisissä olosuhteissa (väsyttää ja nälättää tosi paljon)? Musta olisi vaan tosi kiva olla niin tilannetajuinen, itsevarma ja fiksu että osaisin toimia ihmisten kanssa niin kuin haluaisin. En ole ihan loppuun vielä miettinyt, että miten haluaisin, mutta musta tuntuu, että todella monet ihmiset, joita sillä pohdinnallani laitan hirveän julmassa päänsisäisessä rankingissäni paljon itseäni alemmas, osaavat tämän. Ja sekös ottaa päähän. Aiheuttaa turhaa kateutta ja muuta.

Piti myös puhua siitä juttujen suhteesta. Pohdinta siis tekee hallaa paitsi sosiaalisten tilanteiden oppimiselle, myös käytännöllisten asioiden oppimiselle. Pohdinta saa minut menemään ihan yli päästessäni ulos kuorestani ja siksi monet asiat unohtuvat. Tässä eilen ollessani kriittinen (=varautunut) ja semmoinen joka voisi teoriassa olla ulkoa katsottuna cool, hermostuin niin että unohdin lähettää viestin jonka olin jo kirjoittanut. Tästä seurasi vaivaa tärkeälle ihmiselle, joka kuitenkin halusi tehdä minulle hyvänteon. Halusin olla aiheuttamatta vaivaa yhtään enempää, joten juoksin tosi kovaa sitten unohtaen että ei alkukeväällä ehkä kannata juosta kuitenkaan kun on jäätä. Hiekoitettu jää ei tee poikkeusta, koska se myös repii paremmin auki niin lahjaksi saadut jalkavaateasiat kuin sen niiden alla olevan jalan. Sattuu siis polveen ja ymmärsin myös miten kaiken lisäksi katoaa perspektiivi ja ne käytännön hoidettavat asiat kun pirullista "pohtii kun haluaa olla fiksu, innostuu kun kerrankin uskalsi"-kierrettä jatkuu liian kauan.

Tiivistys niille jotka scrollasi loppuun: Kaaduin ja nyt polveen sattuu ja teen taas tosi epäloogisia ajatusketjuja asioiden välillä.

Laita nokkela otsikko tähän

Tervehdys!

Kuten varmasti sivupaneelin kuvauksesta ja ehkä muualtakin päättelitkin, tämä on blogi jota minä, Irina tai nettinimellä Yolko, pidän nyt vaihtovuoden ja sen myötä vaihtaribloginkin päätyttyä. Ihan vaan vielä pelkkä blogi ilman etuliitettä siksi, että erinäisiä ideoita tämän blogin aiheisiin ja rakenteisiin on ollut useampia ja päättämättömänä ihmisenä en ole aivan varma mitä lopulta teen. Voi hyvin olla, että tämä hakee muotoaan vielä pidemmän aikaa. Ulkoasukin on luultavasti väliaikainen, tässä nykyisessä yhdistyvät kolmantena päiväni Japanissa ottamani kuva ja Bloggerin valmis pohja.

Päätin jo melko kauan sitten, että jatkan blogin kirjoittamista jatkossakin. Syinä olivat mm. se, että haluan kirjoittaa erinäisistä asioista ihan vaan jo kirjoittamisen ilosta ja hyödystä, ja jos sen voi muille interwebsin seikkailijoille tutuista tuntemattomiin helposti jakaa, on sekin kivaa plussaa. Koska päivittäinen elämäni Suomessa ei varmastikaan ole ihan niin kiinnostavaa kuin vaihtoni Japanissa, mietin että pelkän kuulumisten raportoimisen sijaan voisi blogilla tehdä vähän jotain muuta.


Vaikka tämän merkinnän olisi voinut jättää pelkäksi tekstiksi, se näytti mielestäni niin orvolta että laitoin sitten kuitenkin kaksi kuvaa mukaan.

Koska pidän niin paljon monista asioista, pohdin, että voisin isosta pitkästä listasta arvostamiani asioita poimia aina yhden tai pari, joita sitten niille omistetussa merkinnässä hehkutan ja pohdin, samalla omasta suhteestani niihin avautuen. Ja jos viimeaikaisiin kuulumisiinkin moinen asia liittyy, niin samalla voi kertoa niistäkin. Haaveinani on ollut myös kirjoittaa edes joskus kolumni/essee -tyylisiä tekstejä ja vielä yksi hämärä idea oli yhden monista henkilökohtaisista tavoitteen päämääräksi tekeminen (terveellisemmät elämäntavat, itsensä muunlainen kehitys jne.) ja sen etenemisen seuraamisblogi. Eli valinnanvaraa olisi, ainut vaan että olen a) toivottoman huono päättämään b) harvoin tarpeeksi pitkäjänteinen ja c) melko taidoton toteuttamaan suoraviivaisia, rajattuja ja sopivasti tiivistettyjä tekstejä (vaikka viimeisen harjoitukseenhankin tätä blogia voisi käyttää). Eli tästä tuskin selkeästi tulee mitään edellämainituista, mutta osia niistä ehkä löytyy.

Sinänsä mihinkään liittymätön kuva nro. 2. Voisin yhdistää tämän tekstiin siten, että jos tekisin sen 20304 things I like -blogin, voisin kertoa vaikkapa rakkaudestani kuvaustilanteessa harrastettuun aktiviteettiin tai erinäisiin kasseihin.
Mitäköhän nyt sitten lopulta voisin sanoa tätä blogia kuvailemaan. En voi luvata varmasti melkeinpä mitään. Yritän kuitenkin, luvassa on (ehkä) siis...- Tästä edellistetäkin blogista tuttua ja tässä merkinnässäkin esiteltyä jonkinlaista kirjoittamaani tekstiä
- Menneen vaihtokokemuksen jauhantaa ja muita syvällisiä pohdintoja myös aiheista, jotka eivät edes sinänsä suoraan kuuluisi minulle
- Ajatuksia erinäisistä teoksista (musiikkilinkkauksia ja -hehkutuksia väliltä vaihtoehtoindiepophifistely ja muinaiset radiohitit, hyviä ja huonoja leffoja, itseä miellyttäneitä kuvataideteoksia ja ehkä omienkin esittelyä asiaan kuuluvan haukkumisen kera jne.)
- Turhaa hehkutusta myös turhamaisista asioista (tämä ei ole tyyliblogi mutta tänne saattaa päätyä myös muutama vaatekappale)
- KUVIA!!!11*
- Erinäisiä asioita paremmaksi ihmiseksi pyrkivän, mitään lopullisesti päättämättömän, helposti innostuvan ja loputtomasta listasta asioita ilahtuvan, mutta myös etenkin itseensä helposti turhautuvan lukiolaisnuoren elämästä. Myös niitä kuulumisia.

*Järjestelmäkamerani kun sanoi sopimuksensa luultavasti suhteellisen lopullisesti irti Japanissa aika pian ulkoasun kuvan ottamisen jälkeen, kuvat eivät tule olemaan yhtään niin kivoja kuin edellisen blogin alkupuolen kuvat. Tai yhtään sellaisia kuin ne kuvat joita haluaisin ottaa. Niitä kuitenkin tulee olemaan seuraavissa merkinnöissä, ehkä jopa paljon, ja onneksi ehkä eivät kaikki niin huonoja (kun toistenkin ihmisten kameralaitteita ja netistä löytämiänkin kuvia ehkä tulen lainaamaan) kuin voisivat olla.

Arvostan jos luit tänne asti, toivottavasti eksyt tänne myöhemminkin!


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla