128 Things I Like and #15

Olen avannut asiaa jo aloitusmerkinnässä ja viime kirjoituksessakin, mutta idea vielä kerran: olen koonnut listaa satunnaisista asioista, joista pidän. Tältä suosikkimuistikirjaani tehdyltä listalta sitten valitsen merkintöihin yhden tai useamman asian, ja puhun sitten tekstin ja kuvan suhteestani siihen ja itse asiasta myös. Listan asiat eivät ole kaikki yhtään niin omaperäisiä tai hohdokkaita, mutta tämä on minulle paitsi hauska keino jakaa, myös harjoitella sinänsä yksinkertaista mutta minulle niin vaikeaa asiaa, nimittäin aiheen/teeman rajaamista ja siinä pysymistä. Vaikeuksia tuossa tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta mennään nyt asiaan etten taas unohdu sivuraiteille. :----D (Btw: tämä tosiaan on suomenkielinen blogi mutta harmittaa kun tällä hetkellä 128 asiaa joista pidän kuulostaa vähemmän coolilta kuin 128 things I like)


Kuva listan ensimmäisestä aukeamasta.

#15 Myöhemmin hymyilyttävät hetket ja tapahtumat 

Eli jotain hyvin itsestäänselvää ja varmasti kaikkien tykkäyslistalta löytyvää, mutta jotain niin voittoa silti. Itse kun olen hyvin lahjakas tuottamaan itselleni mielipahaa esimerkiksi siitä, että olen jäänyt paitsi jostain tai siitä, kuinka olisi pitänyt toimia joskus jollain ihan eri tavalla, ovat mieleenpainuneet ja pitkään jälkeenpäinkin hymyilyttävät kokemukset minulle aika iso juttu. Ja vaikka nyt en itsetuntoasioiden kanssa painiskelisikaan, onhan se nyt mahtavaa kokea olevansa ja olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassakin vielä. Vielä parempaa on, kun muisto tuosta tunteesta ja/tai tapahtumista säilyy ja ilahduttaa vielä kaiken jälkeenkin. Harvoin mikään tapahtuma on täysin täydellinen, mutta epätäydellisyydessään kuitenkin niin mahtava, että pystyy antamaan sille anteeksi ne huonommatkin pätkät. Ja oikeastaan, eikö tuossa voisi tavallaan kiteytyä se, miten kannattaisi suhtautua aika moniinkin asioihin? Tai ehkä enemmänkin se, miten itse haluaisin.

Loppuun heitän vielä Elävän Elämän Esimerkin, viime viikonlopun. Olen ollut kesäloman ensimmäisestä maanantaista lähtien eli selkokielellä viime viikon alusta töissä paikkakuntani palvelutalolla, tällä viikolla vielä jatkan työtä torstaihin asti. Käytännössä paikka on vanhainkoti ja siellä olevien vanhusten seurana oleminen, heidän kanssaan ulkoilu ja erinäinen pieni avustus on ollut todella avartavaa ja mukavaa, ja kerron mieluusti siitä lisää toiste. Palvelutalolla työskentellyn viikon jälkeen oli kuitenkin parhautta lähteä keväältä ja aiemmaltakin ajalta tutun kaveriporukan kanssa yhden meistä mökille. 12 nuorison edustajaa muusta maailmasta melko eristäytyneenä luonnon keskellä sai aikaan paitsi hienoa (lue: huonoa) kauhuleffaläppää ja pientä pyöritystä päässä, myös varsin suurta yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja - anteeksi vahva sana- onnen tunnetta. Ainakin minussa.


Automatkalla soivat menneiden vuosien suosikit Pikku G:stä Abbaan. Kuvissa on jonkinnäköinen ikkunateema hehee.

 Opettelin soittamaan pitkästä aikaa vähän kitaraa (=helpoimmat soinnut jokseenkin järkevällä temmolla) laulun tueksi kesätyön vanhusten iloksi, ja uskaltauduin soittamaan viikonloppunakin. Onneksi parempia soittajia kuitenkin oli, esimerkiksi ko. kitaran omistaja mutta niin siis joo basisti on nyt vähän vähemmän säälittävä basisti.

Kiinnostuskiikarit ja metsän heijastus hahaa. Otin näitä kuvia lauantaiaamuna, parhaista hetkistä nyt ei tietenkään ole kuvia mutta jotain nyt muodon vuoksi.

 Syytä yltiöpositiivisiin tunteisiin, jonka takia lauloin ja hymyilin leveästi vielä näin maanantainakin pyöräillessäni töistä kotiin, voi hakea esimerkiksi saunomisesta ja uimisesta joiden lomassa altistuin paitsi sadoille hyttysenpuremille, myös muun muassa koskettavalle ja antoisalle kehumisringille, yhteislaululle, kauniille maisemille, kylmälle vedelle, hölmöilyille ja lukemattomille nauruille ja keskusteluille. Tykkään on niin lievä sana kaikelle arvostukselle tätä kohtaan mutta kuitenkin, tykkään nyt ainakin.

 
Ikkunateema jatkuu. Takkutukat ikkunan ääressä the first morning after.

Jostain syystä viikonloppu jaksoi hymyilyttää vielä jälkeenpäin siinä määrin, että päässäni asiat kiteytyvät sanalliseen muotoon joille kehittelin kotiinpyöräilyä varten melodiankin. Ehkä joskus vielä jostain kesästä tai muust asuntuu sellaista valmista tuotantoa mutta edelleen siis hymyilyttää ja asiat muistaakin paremmin!

and nothing can stop me from dancing

No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.

 Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.

Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.

Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.

No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.

Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille,  tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.

Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).

 Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).

Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.

Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood (varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.

Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!


P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.