Thursday tunes

Tänään kirjoitan musiikista. Halusin oikeasti tehdä tämän postauksen eilen, että olisin voinut otsikoida sen alkusoinnuhkosti "Thursday tunes". Enpä ehtinyt. VIIKKO SITTEN, mutta viikko vierähti matkatessa ja sairastaessa ja sen aika koitti vasta nyt. Mutta asiaan! Ajattelin hehkuttaa teille muutamaa suosikkejani elektronisen (indie/vaihtoehto)musiikin puolelta.

Muissa musiikinlajeissa yleensä puolitahallisesti vältän synkistelyä, mutta jostain syystä useimmat elektronisen musiikin suosikkini tekevät kovin melankolista musaa. Jopa angstauksen puolelle mennään paljon, lähes masentavia itsesäälin ja vihan hetkiä löytyy monia ja niin edespäin. Varoituksen sana siis jo nyt, iloista musiikkia en nyt esittele. Ihan viiltelytunnelmiin ei kuitenkaan mennä.

Ensimmäinen valitsemani kokoonpano on Phantogram. Tämä newyorkilainen duo tekee todella koukuttavaa, useimmiten nykiviä komppeja ja outoja ääniä sisältävää elektropoppia (duon itsensä kuvailemana 'psych pop' tai 'street beat'. Laulaja Sarah Bantelin ääni on upea ja loistaa kirkkaana matalana jylläävien bassojen ja samplejen (samplien? Miten sana sample taipuu monikossa?) keskellä. Yhdessä sopivan syvällisten mutta samaistuttavien sanoitusten (this golden glow / is not happiness / it's the dust that you kicked in my face before saying goodbye) ja vahvan tulkinnan kanssa se tuo herkimmissä kohdissa ihan kyyneleen silmäkulmaan. Selvästi erottuvissa biiseissä tunnelma vaihtelee synkän hyökkäävästä seesteisen maalailevaan, ja monien kappaleiden parasta antia onkin mielestäni hiljaisempi C-osa monikerroksisen äänimaailman ja voimakkaan biitin keskellä.

Tutustuin Phantogramiin monta vuotta sitten (muistaakseni keväällä 2011) kaverin linkitettyä minulle tämän biisin, ja se on edelleen suosikkejani. Tässä siis se teillekin. 

 

Ihan viime aikoina tältä duolta on tullut monta uutta biisiä ulos, mikä on tehnyt minut kovin onnelliseksi. Kaikkien niiden melankolisesta pohjavireestä huolimatta, haha. Yksi biisi on jopa päätynyt uuden Nälkäpeli-elokuvan (not a fan myself but thought someone could care) soundtrackille, sen voi kuunnella täältä.

Toinen kokoonpano jonka ajattelin tänään esitellä on tanskalaisbändi VETO. Minua jaksaa edelleen huvittaa miten hassulta tuo nimi suomen kielellä ajateltuna kuulostaa. Tee VETO. En edes tiennyt sen englanninkielistä merkitystä (veto-oikeus oikeudellisessa mielessä, eli oikeus kumota joku jo tehty päätös) ennen tutustumista tähän bändiin. VETOn musiikki ei kuitenkaan ole ollenkaan huvittavaa, sekään kun ei ole sieltä iloisimmasta päästä. Loistavaa ja etenkin omaan makuun täysin kolahtavaa se kuitenkin on - elektronisia, vahvoja biittejä yhdistettynä mm. sähkökitaraan, rumpuihin ja tarttuviin laulumelodioihin. Sanoituksetkin ovat varsin mainioita ja kaiken kaikkiaan biisit ovat omiaan vähän masentuneeseen mielentilaan (you can't find a place on this Earth / where I would not follow you / but there are countries in your head / that I can not travel to). Tai ihan vaan tunnelmointiin! Melankolia on välillä ihan mukava olotila. VETO:n kohdalla uudempi tuotanto ei ole iskenyt ihan niin kovaa kuin ensimmäiset pitkäsoitot There's A Beat in All Machines ja Crushing Digits. Noihin kahteen palaan aina uudelleen ja valehtelematta lähes jokainen kappale niillä on loistava. Olikin aika vaikeaa valita, mitä tähän laittaisin, mutta päädyin sitten biisiin nimeltä You Say Yes, I Say Yes. Hirmu koukuttava ja täydellisesti kävelyyn harmaassa säässä sopiva biisi. Tässä sitä angstifiilistä.

Muita suosikkejani ovat esimerkiksi You Are a Knife ja Built to Fail. Kannattaa kuunnella!

Tässä oli sitten ensimmäinen musiikkipostaus. Kirjoitan vielä varmaan toisen postauksen (sen ehkä kuva-aiheesta) tällä viikolla, koska viime viikolla en itselle tehdystä lupauksesta huolimattu saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtä. Eihän sillä muuten väliä, mutta kun halusin edes jotain aktiivisesti kirjoittaa tässä kuussa, niin jäi harmittamaan! Ensi kertaan siis, toivottavasti joku nautti näistä musiikkipaloista.

Kirjoittamisen ja kaikenkarvaisen kivan kuukausi

Marraskuu on alkanut! Se tarkoittaa monen montaa asiaa. Alkanut kuu on esimerkiksi kirjankirjoituskuukausi NaNoWriMo, viiksienkasvatuskuukausi Movember, kiireinen pikkujoulukausi, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi (eli "mitä vielä on tehtävissä tälle vuodelle"-kuukausi) ja niin edelleen. Minulle marraskuu on tänä vuona mainittavan merkityksellinen, koska lokakuun loppuminen päätti kuukauden jatkuneen työurakan ja myös koulu (tässä tapauksessa lukio) sattuu olemaan pulkassa. Juhlallisesti sanottuna marraskuun myötä olen elämän risteyspaikassa, arkisemmin muotoiltuna minulla on nyt enemmän vapaa-aikaa kuin todella pitkään aikaan. Luonnollisesti olen jo nyt täyttänyt vapautuvan ajan isolla kasalla tehtävää. Ja näin kolmelta aamuyöllä täytyy olla oikea hetki kirjoittaa kasan antimet julkisesti ylös.

Tähän väliin laadukas kuva.

Mopatessani läpi lokakuun ehdin tosiaan kaavailla vaikka mitä tärkeää toteutettavaa seuraavalle  kuukaudelle. Joidenkin tovereiden NaNo-suunnitelmista ja omista kevään hakuhaaveista inspiroituneena päätin marraskuun ainakin olevan kirjoituskuukausi. Fiktion kirjoittaminen ja etenkin ison sanamäärän fiktion kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut omalta tai tähän hetkeen sopivalta, joten päätin, että herättäisin ainakin tämän blogin henkiin, kirjoittaakseni edes jotain. Jotain kivoista aiheista. Ajatukseni oli esimerkiksi kirjoittaa musiikista, jota ei tule herkästi muiden kanssa jaettua, ja tehdä "kuvakeskiviikko"-merkintöjä, joissa olisi joko itse tuotettuja tai omaa tekemistä inspiroivia muiden tekemiä kuvia (kuvien kirjo suunnilleen välillä valokuvat - piirustukset - maalaukset). Lisäksi haaveilin kolumnia muistuttavien, itse kuvitettujen tekstien kirjoittamisesta. Jaaaaa parista muusta. Suuret on suunnitelmat, mutta tähän väliin olen itseäni ja tekemisen määrää kohtaan realistinen ja totean, että joku noista saattaa ehkä toteutua, mutta ensisijaiseti pyrin vain kirjoittamaan tänne edes JOTAIN vähintään kerran viikossa.

Näköjään jatkan näillä laadukkailla kuvilla.

Marraskuu sattuu olemaan myös joulukuuta edeltävä kuukausi, mikä merkitsee paitsi pikkujouluja (aion muuten ensimmäistä kertaa elämässäni järjestää yhdet), myös sitä, että valmistumisjuhlani ovat lähempänä kuin uskonkaan (5.12., ei kaukana ollenkaan). Eli voin nimetä tämän aikajakson myös mekonmetsästysmarraskuuksi! Ah, mikä mahtava tekosyy kerrankin omistautua selaamaan noita vaatekappaleita antaumuksella sekä livenä että internetissä. Paneutumista tarvitaan, sillä pientä harmia tällä hetkellä aiheuttaa esimerkiksi se, ettei melkein missään verkkokaupoissa voi etsiä mekkoa sen mallin mukaan hinta-, väri- ja tyyppibarometrin sijaan tai lisäksi. Mielessäni selkeimpänä ajatuksena mekosta on nimittäin se, millainen leikkaus siinä pitäisi/kannattaisi olla. Ehkä. Semmoinen klassinen, about A-linjainen, korkean vyötärön omaava mekko jossa on mukavasti helmaa. Mielellään hihat. Jos tiedätte tällaisiin erikoistuneen verkkokaupan, saa kertoa (kunhan se ei ole ihan hirveän hintava). Se hassu hattukin pitäisi toki ostaa, ja kenkiäkin voisi harkita. Huhhuh, heittäydyinpä turhamaiseksi. Ajattelin sallia tällaisen itselleni, koska en koskaan metsästänyt mekkoa rippijuhliin tai Wanhojen tansseihin.

Tässä ollaan ehkä jo lähellä.

Sitten oli vielä kaikennäköistä muuta missiota, kuten enemmän lukeminen, kaikken kavereiden näkeminen, kämpän suursiivous ja marraskuun lopussa olevan keikan settilistan koonti ja harjoittelu. Näiden suunnitelmien väliin ja tielle pakkaa sekoittamaan tulee kuitenkin vihoviimeinen (yeah right) kouluprojekti, jossa suuntaan Strasbourgiin leikkimään europarlaamentikkoa vaasalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten kanssa. Pitäisi kuulemma keksiä, miten ihmiset saadaan äänestämään EU-vaaleissa. He. He. No mutta on ohjelmassa onneksi myös keskiaikaista linnaa ja vapaa-aikaakin! Ei tuo siis huono asia ole ollenkaan. Joo. Jee.

Tämmöistä. Mainio marraskuu. Toivottavasti.