Kirjoittamisen ja kaikenkarvaisen kivan kuukausi

Marraskuu on alkanut! Se tarkoittaa monen montaa asiaa. Alkanut kuu on esimerkiksi kirjankirjoituskuukausi NaNoWriMo, viiksienkasvatuskuukausi Movember, kiireinen pikkujoulukausi, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi (eli "mitä vielä on tehtävissä tälle vuodelle"-kuukausi) ja niin edelleen. Minulle marraskuu on tänä vuona mainittavan merkityksellinen, koska lokakuun loppuminen päätti kuukauden jatkuneen työurakan ja myös koulu (tässä tapauksessa lukio) sattuu olemaan pulkassa. Juhlallisesti sanottuna marraskuun myötä olen elämän risteyspaikassa, arkisemmin muotoiltuna minulla on nyt enemmän vapaa-aikaa kuin todella pitkään aikaan. Luonnollisesti olen jo nyt täyttänyt vapautuvan ajan isolla kasalla tehtävää. Ja näin kolmelta aamuyöllä täytyy olla oikea hetki kirjoittaa kasan antimet julkisesti ylös.

Tähän väliin laadukas kuva.

Mopatessani läpi lokakuun ehdin tosiaan kaavailla vaikka mitä tärkeää toteutettavaa seuraavalle  kuukaudelle. Joidenkin tovereiden NaNo-suunnitelmista ja omista kevään hakuhaaveista inspiroituneena päätin marraskuun ainakin olevan kirjoituskuukausi. Fiktion kirjoittaminen ja etenkin ison sanamäärän fiktion kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut omalta tai tähän hetkeen sopivalta, joten päätin, että herättäisin ainakin tämän blogin henkiin, kirjoittaakseni edes jotain. Jotain kivoista aiheista. Ajatukseni oli esimerkiksi kirjoittaa musiikista, jota ei tule herkästi muiden kanssa jaettua, ja tehdä "kuvakeskiviikko"-merkintöjä, joissa olisi joko itse tuotettuja tai omaa tekemistä inspiroivia muiden tekemiä kuvia (kuvien kirjo suunnilleen välillä valokuvat - piirustukset - maalaukset). Lisäksi haaveilin kolumnia muistuttavien, itse kuvitettujen tekstien kirjoittamisesta. Jaaaaa parista muusta. Suuret on suunnitelmat, mutta tähän väliin olen itseäni ja tekemisen määrää kohtaan realistinen ja totean, että joku noista saattaa ehkä toteutua, mutta ensisijaiseti pyrin vain kirjoittamaan tänne edes JOTAIN vähintään kerran viikossa.

Näköjään jatkan näillä laadukkailla kuvilla.

Marraskuu sattuu olemaan myös joulukuuta edeltävä kuukausi, mikä merkitsee paitsi pikkujouluja (aion muuten ensimmäistä kertaa elämässäni järjestää yhdet), myös sitä, että valmistumisjuhlani ovat lähempänä kuin uskonkaan (5.12., ei kaukana ollenkaan). Eli voin nimetä tämän aikajakson myös mekonmetsästysmarraskuuksi! Ah, mikä mahtava tekosyy kerrankin omistautua selaamaan noita vaatekappaleita antaumuksella sekä livenä että internetissä. Paneutumista tarvitaan, sillä pientä harmia tällä hetkellä aiheuttaa esimerkiksi se, ettei melkein missään verkkokaupoissa voi etsiä mekkoa sen mallin mukaan hinta-, väri- ja tyyppibarometrin sijaan tai lisäksi. Mielessäni selkeimpänä ajatuksena mekosta on nimittäin se, millainen leikkaus siinä pitäisi/kannattaisi olla. Ehkä. Semmoinen klassinen, about A-linjainen, korkean vyötärön omaava mekko jossa on mukavasti helmaa. Mielellään hihat. Jos tiedätte tällaisiin erikoistuneen verkkokaupan, saa kertoa (kunhan se ei ole ihan hirveän hintava). Se hassu hattukin pitäisi toki ostaa, ja kenkiäkin voisi harkita. Huhhuh, heittäydyinpä turhamaiseksi. Ajattelin sallia tällaisen itselleni, koska en koskaan metsästänyt mekkoa rippijuhliin tai Wanhojen tansseihin.

Tässä ollaan ehkä jo lähellä.

Sitten oli vielä kaikennäköistä muuta missiota, kuten enemmän lukeminen, kaikken kavereiden näkeminen, kämpän suursiivous ja marraskuun lopussa olevan keikan settilistan koonti ja harjoittelu. Näiden suunnitelmien väliin ja tielle pakkaa sekoittamaan tulee kuitenkin vihoviimeinen (yeah right) kouluprojekti, jossa suuntaan Strasbourgiin leikkimään europarlaamentikkoa vaasalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten kanssa. Pitäisi kuulemma keksiä, miten ihmiset saadaan äänestämään EU-vaaleissa. He. He. No mutta on ohjelmassa onneksi myös keskiaikaista linnaa ja vapaa-aikaakin! Ei tuo siis huono asia ole ollenkaan. Joo. Jee.

Tämmöistä. Mainio marraskuu. Toivottavasti.

128 Things I Like and #15

Olen avannut asiaa jo aloitusmerkinnässä ja viime kirjoituksessakin, mutta idea vielä kerran: olen koonnut listaa satunnaisista asioista, joista pidän. Tältä suosikkimuistikirjaani tehdyltä listalta sitten valitsen merkintöihin yhden tai useamman asian, ja puhun sitten tekstin ja kuvan suhteestani siihen ja itse asiasta myös. Listan asiat eivät ole kaikki yhtään niin omaperäisiä tai hohdokkaita, mutta tämä on minulle paitsi hauska keino jakaa, myös harjoitella sinänsä yksinkertaista mutta minulle niin vaikeaa asiaa, nimittäin aiheen/teeman rajaamista ja siinä pysymistä. Vaikeuksia tuossa tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta mennään nyt asiaan etten taas unohdu sivuraiteille. :----D (Btw: tämä tosiaan on suomenkielinen blogi mutta harmittaa kun tällä hetkellä 128 asiaa joista pidän kuulostaa vähemmän coolilta kuin 128 things I like)


Kuva listan ensimmäisestä aukeamasta.

#15 Myöhemmin hymyilyttävät hetket ja tapahtumat 

Eli jotain hyvin itsestäänselvää ja varmasti kaikkien tykkäyslistalta löytyvää, mutta jotain niin voittoa silti. Itse kun olen hyvin lahjakas tuottamaan itselleni mielipahaa esimerkiksi siitä, että olen jäänyt paitsi jostain tai siitä, kuinka olisi pitänyt toimia joskus jollain ihan eri tavalla, ovat mieleenpainuneet ja pitkään jälkeenpäinkin hymyilyttävät kokemukset minulle aika iso juttu. Ja vaikka nyt en itsetuntoasioiden kanssa painiskelisikaan, onhan se nyt mahtavaa kokea olevansa ja olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassakin vielä. Vielä parempaa on, kun muisto tuosta tunteesta ja/tai tapahtumista säilyy ja ilahduttaa vielä kaiken jälkeenkin. Harvoin mikään tapahtuma on täysin täydellinen, mutta epätäydellisyydessään kuitenkin niin mahtava, että pystyy antamaan sille anteeksi ne huonommatkin pätkät. Ja oikeastaan, eikö tuossa voisi tavallaan kiteytyä se, miten kannattaisi suhtautua aika moniinkin asioihin? Tai ehkä enemmänkin se, miten itse haluaisin.

Loppuun heitän vielä Elävän Elämän Esimerkin, viime viikonlopun. Olen ollut kesäloman ensimmäisestä maanantaista lähtien eli selkokielellä viime viikon alusta töissä paikkakuntani palvelutalolla, tällä viikolla vielä jatkan työtä torstaihin asti. Käytännössä paikka on vanhainkoti ja siellä olevien vanhusten seurana oleminen, heidän kanssaan ulkoilu ja erinäinen pieni avustus on ollut todella avartavaa ja mukavaa, ja kerron mieluusti siitä lisää toiste. Palvelutalolla työskentellyn viikon jälkeen oli kuitenkin parhautta lähteä keväältä ja aiemmaltakin ajalta tutun kaveriporukan kanssa yhden meistä mökille. 12 nuorison edustajaa muusta maailmasta melko eristäytyneenä luonnon keskellä sai aikaan paitsi hienoa (lue: huonoa) kauhuleffaläppää ja pientä pyöritystä päässä, myös varsin suurta yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja - anteeksi vahva sana- onnen tunnetta. Ainakin minussa.


Automatkalla soivat menneiden vuosien suosikit Pikku G:stä Abbaan. Kuvissa on jonkinnäköinen ikkunateema hehee.

 Opettelin soittamaan pitkästä aikaa vähän kitaraa (=helpoimmat soinnut jokseenkin järkevällä temmolla) laulun tueksi kesätyön vanhusten iloksi, ja uskaltauduin soittamaan viikonloppunakin. Onneksi parempia soittajia kuitenkin oli, esimerkiksi ko. kitaran omistaja mutta niin siis joo basisti on nyt vähän vähemmän säälittävä basisti.

Kiinnostuskiikarit ja metsän heijastus hahaa. Otin näitä kuvia lauantaiaamuna, parhaista hetkistä nyt ei tietenkään ole kuvia mutta jotain nyt muodon vuoksi.

 Syytä yltiöpositiivisiin tunteisiin, jonka takia lauloin ja hymyilin leveästi vielä näin maanantainakin pyöräillessäni töistä kotiin, voi hakea esimerkiksi saunomisesta ja uimisesta joiden lomassa altistuin paitsi sadoille hyttysenpuremille, myös muun muassa koskettavalle ja antoisalle kehumisringille, yhteislaululle, kauniille maisemille, kylmälle vedelle, hölmöilyille ja lukemattomille nauruille ja keskusteluille. Tykkään on niin lievä sana kaikelle arvostukselle tätä kohtaan mutta kuitenkin, tykkään nyt ainakin.

 
Ikkunateema jatkuu. Takkutukat ikkunan ääressä the first morning after.

Jostain syystä viikonloppu jaksoi hymyilyttää vielä jälkeenpäin siinä määrin, että päässäni asiat kiteytyvät sanalliseen muotoon joille kehittelin kotiinpyöräilyä varten melodiankin. Ehkä joskus vielä jostain kesästä tai muust asuntuu sellaista valmista tuotantoa mutta edelleen siis hymyilyttää ja asiat muistaakin paremmin!

Laita nokkela otsikko tähän

Tervehdys!

Kuten varmasti sivupaneelin kuvauksesta ja ehkä muualtakin päättelitkin, tämä on blogi jota minä, Irina tai nettinimellä Yolko, pidän nyt vaihtovuoden ja sen myötä vaihtaribloginkin päätyttyä. Ihan vaan vielä pelkkä blogi ilman etuliitettä siksi, että erinäisiä ideoita tämän blogin aiheisiin ja rakenteisiin on ollut useampia ja päättämättömänä ihmisenä en ole aivan varma mitä lopulta teen. Voi hyvin olla, että tämä hakee muotoaan vielä pidemmän aikaa. Ulkoasukin on luultavasti väliaikainen, tässä nykyisessä yhdistyvät kolmantena päiväni Japanissa ottamani kuva ja Bloggerin valmis pohja.

Päätin jo melko kauan sitten, että jatkan blogin kirjoittamista jatkossakin. Syinä olivat mm. se, että haluan kirjoittaa erinäisistä asioista ihan vaan jo kirjoittamisen ilosta ja hyödystä, ja jos sen voi muille interwebsin seikkailijoille tutuista tuntemattomiin helposti jakaa, on sekin kivaa plussaa. Koska päivittäinen elämäni Suomessa ei varmastikaan ole ihan niin kiinnostavaa kuin vaihtoni Japanissa, mietin että pelkän kuulumisten raportoimisen sijaan voisi blogilla tehdä vähän jotain muuta.


Vaikka tämän merkinnän olisi voinut jättää pelkäksi tekstiksi, se näytti mielestäni niin orvolta että laitoin sitten kuitenkin kaksi kuvaa mukaan.

Koska pidän niin paljon monista asioista, pohdin, että voisin isosta pitkästä listasta arvostamiani asioita poimia aina yhden tai pari, joita sitten niille omistetussa merkinnässä hehkutan ja pohdin, samalla omasta suhteestani niihin avautuen. Ja jos viimeaikaisiin kuulumisiinkin moinen asia liittyy, niin samalla voi kertoa niistäkin. Haaveinani on ollut myös kirjoittaa edes joskus kolumni/essee -tyylisiä tekstejä ja vielä yksi hämärä idea oli yhden monista henkilökohtaisista tavoitteen päämääräksi tekeminen (terveellisemmät elämäntavat, itsensä muunlainen kehitys jne.) ja sen etenemisen seuraamisblogi. Eli valinnanvaraa olisi, ainut vaan että olen a) toivottoman huono päättämään b) harvoin tarpeeksi pitkäjänteinen ja c) melko taidoton toteuttamaan suoraviivaisia, rajattuja ja sopivasti tiivistettyjä tekstejä (vaikka viimeisen harjoitukseenhankin tätä blogia voisi käyttää). Eli tästä tuskin selkeästi tulee mitään edellämainituista, mutta osia niistä ehkä löytyy.

Sinänsä mihinkään liittymätön kuva nro. 2. Voisin yhdistää tämän tekstiin siten, että jos tekisin sen 20304 things I like -blogin, voisin kertoa vaikkapa rakkaudestani kuvaustilanteessa harrastettuun aktiviteettiin tai erinäisiin kasseihin.
Mitäköhän nyt sitten lopulta voisin sanoa tätä blogia kuvailemaan. En voi luvata varmasti melkeinpä mitään. Yritän kuitenkin, luvassa on (ehkä) siis...- Tästä edellistetäkin blogista tuttua ja tässä merkinnässäkin esiteltyä jonkinlaista kirjoittamaani tekstiä
- Menneen vaihtokokemuksen jauhantaa ja muita syvällisiä pohdintoja myös aiheista, jotka eivät edes sinänsä suoraan kuuluisi minulle
- Ajatuksia erinäisistä teoksista (musiikkilinkkauksia ja -hehkutuksia väliltä vaihtoehtoindiepophifistely ja muinaiset radiohitit, hyviä ja huonoja leffoja, itseä miellyttäneitä kuvataideteoksia ja ehkä omienkin esittelyä asiaan kuuluvan haukkumisen kera jne.)
- Turhaa hehkutusta myös turhamaisista asioista (tämä ei ole tyyliblogi mutta tänne saattaa päätyä myös muutama vaatekappale)
- KUVIA!!!11*
- Erinäisiä asioita paremmaksi ihmiseksi pyrkivän, mitään lopullisesti päättämättömän, helposti innostuvan ja loputtomasta listasta asioita ilahtuvan, mutta myös etenkin itseensä helposti turhautuvan lukiolaisnuoren elämästä. Myös niitä kuulumisia.

*Järjestelmäkamerani kun sanoi sopimuksensa luultavasti suhteellisen lopullisesti irti Japanissa aika pian ulkoasun kuvan ottamisen jälkeen, kuvat eivät tule olemaan yhtään niin kivoja kuin edellisen blogin alkupuolen kuvat. Tai yhtään sellaisia kuin ne kuvat joita haluaisin ottaa. Niitä kuitenkin tulee olemaan seuraavissa merkinnöissä, ehkä jopa paljon, ja onneksi ehkä eivät kaikki niin huonoja (kun toistenkin ihmisten kameralaitteita ja netistä löytämiänkin kuvia ehkä tulen lainaamaan) kuin voisivat olla.

Arvostan jos luit tänne asti, toivottavasti eksyt tänne myöhemminkin!


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla