ooh la la laa eli satunnaisia hetkiä viime päiviltä

Vaikka lunta ja pakkasta sen kun edelleen sataa niskaan muistuttamaan siitä ettei kivaan kevättakkiin, -kenkiin tai täyteen kevätfiilikseen voi ihan vielä vaihtaa, olen hyvinkin hymyävä kiitos viimeaikaisen edistyksen. Niin, olihan tuossa kevätpäiväntasauskin ja kaikkea. Eniten energisoi valon määrän lisääntyminen, pitkälle koulumatkalle ja kaikkeen muuhunkin on niin paljon hauskempaa lähteä kun ei ole vaan sitä ainaista pimeää mistä saa pitkin talvea nauttia.

Mielialaa nostaa oivasti myös valtavan kiva opinahjo - vaikka pitkät matkat sinne ja itse opiskelu (etenkin sen yleissivistävä laatu joka pistää minut opiskelemaan myös solun osasten liittymistä toisiinsa ja matematiikkaa) aina vähän väsyttävätkin, antavat ihmiset välitunneilla ja koulun jälkeen energiaa. Plussana vielä musiikki, etenkin näihin yhdistettynä. Olen oikeasti pohtinut, että monia oppitunteja tärkeämpi minulle koulussa ainakin tällä hetkellä on sen sosiaalinen puoli. Myönnän pitäväni myös opiskelusta sen antaessa helpot eväät itsensä kehittämiseen ja muihin juttuihin, mutta koska kotipaikkakunnallani sosialisoin hävyttömän vähän, opin vähintäänkin yhtä paljon niillä oppituntien ulkopuolisilla hetkillä. Yksi tavoitteeni koulussa onkin myös itsevarmemmaksi ja ehkä hitusen vähemmän itsekriittiseksi oppimiseen (viime kerralla kun avauduin liiasta mietinnästä). Yksi ihminen sanoi että olen ollut vähemmän myötätuntoisia, mutta myös jo vähän valitukseen väsyneitä huokauksia aiheuttava, joten jee!


Kyllä suakin hymyilyttäis jos olisit Lyseossa.

Mutta sitten niihin satunnaishetkiin. Ja otoksiin. Vietin viikonlopusta 2/3 tuossa koulukaupungissani kera niiden kivojen ihmisten. Ensin tuli eksyttyä ilmaisutaidon opettajan vinkkaamaan, kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä kaivanneeseen ruisleipämainokseen. Meidän koulustamme edustajia oli viisi, jotka kävimme paikalla kahdessa erässä. Homma oli hauskaa, etenkin kuin me kaksi myöhemmin paikalle saapunutta saimme muista poiketen olla kuvassa yhdessä ja syöttää toisillemme kokoamiamme leipiä (saa nähdä miten retardilta näytän sitten itse mainoksessa syödessäni, huhtikuun alkua odotellessa). Voitte koittaa bongailla ruisleipämainoksesta telkkarista ja kai myös tuotteen sivuilta huhtikuun alussa siis. Kuvamateriaalia asiasta ei minulla itselläni tähän hätään ole.


Minä ja ruisleipätoveri hienosti rajattuna. Oikeanpuoleisella minällä on päällä uusi vaate jonka hankinnasta lisää alla.

Mainoksen jälkeen sen leivänsyöntikaverin kanssa käytimme luppoaikaamme ostoskeskuksessa. Tämä aika osoittautui petolliseksi rahareiäksi, joka imaisi rahaa tililtäni aimo annoksen paria pokkaria ja kahta vaatekappaletta vastaan. Ei kaduta, mutta säästän tästä eteenpäin. Luppoajan loputtua suuntasimme toverille K illanistujaisiin, jossa odottelimme muita vieraita napostellen ja soittolistaa kooten. Heidän saavuttuaan tanssahtelimme KEKKERIT -soittolistan tahtiin, puhuimme, nautimme ruokaa ja juomaa ja hassuilimme muuten. Oli parhaita iltoja pitkään aikaan, vaikka emäntä poistui keskuudestamme melko aikaisin missaten osan vieraistaan ja herätäkseen aamulla muita myöhemmin sormi mystisesti kipeänä. Pysykööt henkilöllisyydet salassa.


Pahoittelu jatkuvasta huonosta laadusta. Ainakin tässä on hieno siluetti.

Aamu oli yllättävän valoisa ja mukava hitaasti nautitun, erittäin epäterveellisen aamiaisen kera. Sen loputtua menin vielä yöaikana paikalta poistuneen synttärisankarin luo keskustaan jatkamaan epäterveellistä syömistä. Juttelimme lisää, näin paria ihmistä jotka eivät ollut samassa illanvietossa ja katsoimme indie-elokuvan koulustamme Tylypahkana. Hymy jatkoi pitkään paikalta lähdettyäni, sillä aurinko paistoi valaen minuun aimo annoksen kevätfiilistä. Ilme kuitenkin vaihtui bussipysäkillä istuessa aitoon hämmennys-silmät-suihtirenkaina-ilmeeseen kun alkoi sataa isoja valkoisia hiutaleita taivaan täydeltä. Ei oikeasti edes vituttanut, olin jostain syystä jokseenkin haltioissani ja ainakin huvittunut ja otin bussia odottaessa ja sen kyydissä monta kuvaa sen takia. Tässä pari.







Lopun viikonloppua ja alkuviikonloppua vietin datailun ja pelailun merkeissä siskoni luona. Pelasin läpi Portal -nimisen hienon pelin, ja siskoni antoi minulle lopuksi kakkua jota siinä aika tiuhaan pelaajalle luvattiin. (Lisäksi pelasin myös uusinta Zeldaa ja japanilaista kauhupeliä jolla tapetaan tappavia aaveita kameralla ja taskulampulla) Loppukevennykseksi kuva jossa uskallan jopa näyttää naamani (=jota en vain jaksa rajata pois) hahaha joko nauratte.


En päässyt peliä yhdeltä istumalta läpi but there's no sense crying over every mistake / you just keep on trying till you run out of cake / and the science gets done / and you'll make a neat gun / for the people who are still alive. ♥

Pohtimisesta

Oikeasti olin jo tänäänKIN aikonut mennä nukkumaan, mutta koska tunsin taas polttavan tarpeen (tällä kertaa luettuani ihmisten kommentteja) kirjoittaa tätä ylös, päätin tehdä sen. Vaikka sen takia taas sanoin tosi ilkeää ihmiselle joka yrittää muistuttaa esimerkiksi siitä nukkumisesta. Vaikka tiedän että tästä ei tule mitään järkevää kun väsyttää niin että päässä pyörii. Noh. Kuitenkin.

Kuten monet muut aivot omaavat ihmisolennot, olen kova miettimään. Mietin paljon, monessa paikassa, monenlaisia asioita ja vielä tavalla jonka voisi tulkita usein kriittiseksi, tai hetkittäin jopa filosofiseksi, pohdinnaksi. Tällaisen arvostaminen on tullut varmaan jossain järjestössä pyörimisestä, lukio-opinnoista ja muutamaan samanhenkiseen, mutta asian ainakin näennäisesti pidemmälle vieneeseen ihmiseen törmäämisestä. Eikö kuulostakin hienolta tämä kriittinen pohdinta? Se tuottaa aina joskus tervettä ylpeyttä (tutummin ylemmyydentunnetta) ja euforisia ahaa-elämyksiä.

Aina joskus niin. Voi kun vähän useammin.

Koska kaikessa, niin itseeni kuin ympärilläni oleviinkin ulottuvassa, kriittisyydessäni olen jo ehtinyt epäillä tätä pohdintojeni hienoutta. Kaatuilen filosofisiin virhepäätelmiin (etenkin se luisumisjuttu, jonka tosi hienoa nimeä en edes muista) ja etenkin siihen, että vaikka miettiminen sinänsä on hieno ja ylevä ajatus, mietin vääriä asioita väärään aikaan väärässä paikassa - ja ehkä ennen kaikkea - väärässä suhteessa toisiinsa. Väärä kun on sekin niin kovin monella tavalla tulkittava termi, voi melkein kaiken tulkita vääräksi vaihtaen vertailukohdetta. Siksi siis keskityn ehkä mietittyjen asioiden suhteisiin enkä siihen että "olen ajatellut asiaa x, pitäisi lopettaa sen asian ajattelu kun se ei tuota tulosta".

Otetaan esimerkkitilanne. Henkilö, sanotaan että vaikka Iorina, on pohtinut paljon asiaa 2839. Hän ei haluaisi olla, mutta kuitenkin on ylpeä pohdinnoistaan, ne tuntuvat päässä todella hyvältä ja ovat yleensäkin pohdintoja, joilla hän voi erottaa itsensä niistä ihmisistä joiden kanssa hän syystä tai toisesta ei halua olla. Sitten tulee vastaan toinen ihminen. (Tätä toista ihmistä en nimeä kun niitä on niin monta.) Ihminen on Iorinalle tuttu ja turvallinen, hän esimerkiksi ilahtuu tämän näkemisestä vilpittömästi, pitää tästä ja osaa siksi rentoutua tämän seurassa. Alkaa keskustelu, ei, ehkä enemmänkin jutustelu, joka sattuu päätymään asiaan 2839. Iorina puhuu innoissaan, koska on pohtinut aihetta. Tästä asia lähtee kahteen suuntaan. Jos on kyseessä ihminen A, Iorina puhuu pohdintojaan asiasta 2839 niin ettei toinen saa puheenvuoroa aukottaakseen Iorinan kantaa. Jos kyseessä on ihminen B, antaa Iorina kohteliaana keskustel- jutustelijana antaa tälle puheenvuoron. Ihmisen B puheenvuoro aiheesta 2839 tai jo Iorinan pohdintojen sanominen ääneen romuttaa Iorinan pohdinnat asiasta. Tässä kohdassa Iorina haluaisi olla vastaanottavainen, avoin ja fiksu, ja ei niin välittäisi pohdintojen romuttumisesta ja ottaisi mieleensä uuden kannan tai korjaisi omaansa. Mutta kun Iorinalla ei ole hirveän hyvä itsetunto, häntä jää nolottamaan asia. Koska hänen kantansa, pohdintansa tulos, on osoittautunut selvästi TOSI HUONOKSI ja SELLAISEKSI JOKA SAATTI HÄNET IKÄVÄÄN TILANTEESEEN, hän ei sitä miettiessään vastaanota yhtään mitään ellei väkisin yritä. Se johtaa Iorinan jatkamaan tyhmiä pohdintoja ja kritisoimaan itseään vielä vähän lisää.

Mikä johtaa suoraan tähän blogimerkintään. Olihan selkeä ja lyhyt esimerkki? Iorina on siis huonoitsetuntoinen nuori, joka ei voi nauttia enää yhtään mistään koska on päättänyt olevansa niin fiksu kuin joku tai jokin, ettei ikinä olisi hölmö. Mutta väkisin fiksuksi yrittämisestä seuraa hölmöksi päätymisiä yhä enemmän ja Iorina turhautuu.

Olen monesti todennut, ainakin mielessäni, pitäväni älykkäistä ihmisistä.( Aiemmin käytin tässä merkinnässä sanaa fiksu, mutta siis niin, yhdistäkää ne). Tämä on johtanut siihen, että saavuttaakseni heidän seuransa, on minun itsenikin oltava älykäs. Yritys on viime aikoina ollut kova. Olen pohtinut, lukenut ja kirjoittanut. Tässä tekstissä olen yrittänyt osoittaa tuon ensimmäisen mielettömyyttä. Ei mennyt putkeen sekään. Onko sillä yhtään mitään väliä, että osaan kirjoittaa näin hienoa tekstiä (toim. huom. sarkasmi) vaikka tämänhetkisissä olosuhteissa (väsyttää ja nälättää tosi paljon)? Musta olisi vaan tosi kiva olla niin tilannetajuinen, itsevarma ja fiksu että osaisin toimia ihmisten kanssa niin kuin haluaisin. En ole ihan loppuun vielä miettinyt, että miten haluaisin, mutta musta tuntuu, että todella monet ihmiset, joita sillä pohdinnallani laitan hirveän julmassa päänsisäisessä rankingissäni paljon itseäni alemmas, osaavat tämän. Ja sekös ottaa päähän. Aiheuttaa turhaa kateutta ja muuta.

Piti myös puhua siitä juttujen suhteesta. Pohdinta siis tekee hallaa paitsi sosiaalisten tilanteiden oppimiselle, myös käytännöllisten asioiden oppimiselle. Pohdinta saa minut menemään ihan yli päästessäni ulos kuorestani ja siksi monet asiat unohtuvat. Tässä eilen ollessani kriittinen (=varautunut) ja semmoinen joka voisi teoriassa olla ulkoa katsottuna cool, hermostuin niin että unohdin lähettää viestin jonka olin jo kirjoittanut. Tästä seurasi vaivaa tärkeälle ihmiselle, joka kuitenkin halusi tehdä minulle hyvänteon. Halusin olla aiheuttamatta vaivaa yhtään enempää, joten juoksin tosi kovaa sitten unohtaen että ei alkukeväällä ehkä kannata juosta kuitenkaan kun on jäätä. Hiekoitettu jää ei tee poikkeusta, koska se myös repii paremmin auki niin lahjaksi saadut jalkavaateasiat kuin sen niiden alla olevan jalan. Sattuu siis polveen ja ymmärsin myös miten kaiken lisäksi katoaa perspektiivi ja ne käytännön hoidettavat asiat kun pirullista "pohtii kun haluaa olla fiksu, innostuu kun kerrankin uskalsi"-kierrettä jatkuu liian kauan.

Tiivistys niille jotka scrollasi loppuun: Kaaduin ja nyt polveen sattuu ja teen taas tosi epäloogisia ajatusketjuja asioiden välillä.

Laita nokkela otsikko tähän

Tervehdys!

Kuten varmasti sivupaneelin kuvauksesta ja ehkä muualtakin päättelitkin, tämä on blogi jota minä, Irina tai nettinimellä Yolko, pidän nyt vaihtovuoden ja sen myötä vaihtaribloginkin päätyttyä. Ihan vaan vielä pelkkä blogi ilman etuliitettä siksi, että erinäisiä ideoita tämän blogin aiheisiin ja rakenteisiin on ollut useampia ja päättämättömänä ihmisenä en ole aivan varma mitä lopulta teen. Voi hyvin olla, että tämä hakee muotoaan vielä pidemmän aikaa. Ulkoasukin on luultavasti väliaikainen, tässä nykyisessä yhdistyvät kolmantena päiväni Japanissa ottamani kuva ja Bloggerin valmis pohja.

Päätin jo melko kauan sitten, että jatkan blogin kirjoittamista jatkossakin. Syinä olivat mm. se, että haluan kirjoittaa erinäisistä asioista ihan vaan jo kirjoittamisen ilosta ja hyödystä, ja jos sen voi muille interwebsin seikkailijoille tutuista tuntemattomiin helposti jakaa, on sekin kivaa plussaa. Koska päivittäinen elämäni Suomessa ei varmastikaan ole ihan niin kiinnostavaa kuin vaihtoni Japanissa, mietin että pelkän kuulumisten raportoimisen sijaan voisi blogilla tehdä vähän jotain muuta.


Vaikka tämän merkinnän olisi voinut jättää pelkäksi tekstiksi, se näytti mielestäni niin orvolta että laitoin sitten kuitenkin kaksi kuvaa mukaan.

Koska pidän niin paljon monista asioista, pohdin, että voisin isosta pitkästä listasta arvostamiani asioita poimia aina yhden tai pari, joita sitten niille omistetussa merkinnässä hehkutan ja pohdin, samalla omasta suhteestani niihin avautuen. Ja jos viimeaikaisiin kuulumisiinkin moinen asia liittyy, niin samalla voi kertoa niistäkin. Haaveinani on ollut myös kirjoittaa edes joskus kolumni/essee -tyylisiä tekstejä ja vielä yksi hämärä idea oli yhden monista henkilökohtaisista tavoitteen päämääräksi tekeminen (terveellisemmät elämäntavat, itsensä muunlainen kehitys jne.) ja sen etenemisen seuraamisblogi. Eli valinnanvaraa olisi, ainut vaan että olen a) toivottoman huono päättämään b) harvoin tarpeeksi pitkäjänteinen ja c) melko taidoton toteuttamaan suoraviivaisia, rajattuja ja sopivasti tiivistettyjä tekstejä (vaikka viimeisen harjoitukseenhankin tätä blogia voisi käyttää). Eli tästä tuskin selkeästi tulee mitään edellämainituista, mutta osia niistä ehkä löytyy.

Sinänsä mihinkään liittymätön kuva nro. 2. Voisin yhdistää tämän tekstiin siten, että jos tekisin sen 20304 things I like -blogin, voisin kertoa vaikkapa rakkaudestani kuvaustilanteessa harrastettuun aktiviteettiin tai erinäisiin kasseihin.
Mitäköhän nyt sitten lopulta voisin sanoa tätä blogia kuvailemaan. En voi luvata varmasti melkeinpä mitään. Yritän kuitenkin, luvassa on (ehkä) siis...- Tästä edellistetäkin blogista tuttua ja tässä merkinnässäkin esiteltyä jonkinlaista kirjoittamaani tekstiä
- Menneen vaihtokokemuksen jauhantaa ja muita syvällisiä pohdintoja myös aiheista, jotka eivät edes sinänsä suoraan kuuluisi minulle
- Ajatuksia erinäisistä teoksista (musiikkilinkkauksia ja -hehkutuksia väliltä vaihtoehtoindiepophifistely ja muinaiset radiohitit, hyviä ja huonoja leffoja, itseä miellyttäneitä kuvataideteoksia ja ehkä omienkin esittelyä asiaan kuuluvan haukkumisen kera jne.)
- Turhaa hehkutusta myös turhamaisista asioista (tämä ei ole tyyliblogi mutta tänne saattaa päätyä myös muutama vaatekappale)
- KUVIA!!!11*
- Erinäisiä asioita paremmaksi ihmiseksi pyrkivän, mitään lopullisesti päättämättömän, helposti innostuvan ja loputtomasta listasta asioita ilahtuvan, mutta myös etenkin itseensä helposti turhautuvan lukiolaisnuoren elämästä. Myös niitä kuulumisia.

*Järjestelmäkamerani kun sanoi sopimuksensa luultavasti suhteellisen lopullisesti irti Japanissa aika pian ulkoasun kuvan ottamisen jälkeen, kuvat eivät tule olemaan yhtään niin kivoja kuin edellisen blogin alkupuolen kuvat. Tai yhtään sellaisia kuin ne kuvat joita haluaisin ottaa. Niitä kuitenkin tulee olemaan seuraavissa merkinnöissä, ehkä jopa paljon, ja onneksi ehkä eivät kaikki niin huonoja (kun toistenkin ihmisten kameralaitteita ja netistä löytämiänkin kuvia ehkä tulen lainaamaan) kuin voisivat olla.

Arvostan jos luit tänne asti, toivottavasti eksyt tänne myöhemminkin!


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla