No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.
Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.
Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.
Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.
No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.
Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille, tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.
Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).
Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).
Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.
Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood
(varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on
tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun
kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.
Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!
P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.
Ja aika sen kuin hujahtaa eteenpäin kuin varkain. En ole omistautunut millekään niin aikaavievälle kuin teatteriproduktiolle aikoihin (opiskelijavaihtoa lukuunottamatta ofc), ja oli melkein epätodellista havahtua yhtäkkiä siihen, että kevät alkaa olla ohi ja kesä alkamassa. Moisella siirtymällä kun on säiden lämpenemisen lisäksi vaikka mitä lieveilmiöitä, kuten viimeinen koeviikko, koulumme kulttuuritapahtuma Lyseon Yö, 18-vuotissyntymäpäiväni ja kesäloman alkaminen. Edellemainituista ensimmäinen alkoi eilen ja kaksi siitä seuraavaa ovat ensi viikon torstaina.
Ihkaomat, hienot aurinkolasit ovat olleet ilahduttavin hankinta aikoihin (mekkojen lisäksi). Valtavasti parantavat elämänlaatuani.
Elämää teatteriproduktion jälkeen on ollut hassua elää, ja ajallinen ja ehkä vähän muunkinlainen aukko sen jäljiltä on tullut täytettyä paitsi rästikouluhommila, myös hyvällä seuralla ja kivoilla asioilla. Loppukevät ja alkukesä on sisältänyt paljon auringonpaistetta, allergiaoireita, liikaa elokuvia jotka haluaisi nähdä, jäätelöä, huumaavaa tuoksua, lisää allergiaoireita ja loistavaa musiikkia. Ja vähän lisää sitä allergiaa koska tämä kevät on ollut ennätyspaha siitepölyvuosi ja muiden muassa olen siitä päässyt kärsimään. Mutta niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, paikkaavat nuo muut jutut ja kaikki vehreys ja kauneus todella paljon tukkoisia hengitysteitä ja hallitsemattomasti suolavettä valuvia silmiä.
Kahden eliön jalkanäyte, arvatkaa kumpi on minun.
Loistavasta sen verran että Miike Snow:n uusin pitkäsoitto soi tiuhaan tahtiin edelleen ja tieto ko. kokoonpanon saapumisesta Flow Festivalille Suomeen elokuun lopussa sai minut yhtään vähättelemättä kiljumaan ja pomppimaan. Flow-artistien lisäksi olen viime aikoina innostunut mm. White Stripesista ja Jack Whiten soolotuotannosta (Blunderbuss on mahtava!) sekä biiseistä joita koulussa tehdyn kokoonpanon kanssa soitetaan. Niin ja tietenkin myöskin kesällä Suomeen saapuvan Regina Spektorin uutuuslevy on tullut kuunneltua jo moneen kertaan läpi (oli siis julkaisupäivästään huolimatta vuotanut nettiin krhm), se on täynnä oivaltavia sanoituksia (otsikonkin repäisin levyn aloitusraidalta) ja muuten hienoja biisejä. Yhdistettynä laskevan auringon valaisemaan metsäiseen jokinäkymään on jotain todella liikuttavaa.
Bongatkaa sammakko.
Kesää odotan mielenkiinnolla. Kotikaupungilta kesän alkuun kesätöitä saatuani ja parista kaverille ja festarille menosta päätettyäni ovat kesäloman neljä ensimmäistä viikkoa ovat melkein täyteen buukatut. Jatkosta ei ole tietoa aivan loppukesästä olevaa Flow Festivalia lukuunottamatta, mutta oikeastaan olen vain iloinen tietynlaisesta tietämättömyydestä tulevan suhteen. Onhan se klisee, mutta haluan silti sanoa että SEIKKAILU jee. Jotain kertoo se, että puolisalaa ja kuin varkain Provinssirockin talkootyöläiseksi ilmottautuminen on spontaaneinta jota olen pitkään hetkeen tehnyt (saa tulla moikkaamaan järjestyksenvalvojaa Itäportille). On muuten melko ristiriitaista kun haluaisin samaan aikaan sekä vastuulliseksi ja järkeväksi rahankäyttäjäksi ja hyvin vastuistaan selviäväksi ihmiseksi että spontaatiuteen pysyväksi ja heittäytymiskykyiseksi nuoreksi, joka päätyy hauskoihin ja ikimuistoisiin tilanteisiin. Kliseitä kliseen perään, osaisinpa myös muotoilla asian hienommin.
Mutta ei kai tässä muuta. Nenä ja silmät vuotaen, vielä vähän köhien mutta aurinkolasit ja leveä hymy naamalla suuntaan ensin viimeiselle koeviikolle ja sitten kesäloman viettoon. Mahtavaa kesää kaikille!
Päivitystauko pääsi paukahtamaan pitkäksi puolustaen pelkillä P:illä pulistua postausaloitusta. En osaa vieläkään päättää haluaisinko vaan tallentaa elämän hetkiä blogimuotoon vai jakaa vähän rajatumpia ja kiteytetympiä pohdintoja tai ajatuksia. Eli taas on sekasikiöpostaus paikallaan.
Kuva on mielestäni hyvä koska sen värit natsaavat niin hyvin yhteen (vaal.pun., lime, vaal.pun, lime)
Kevät on useimmiten elämäni mukavinta aikaa, etenkin näinä aikoina jolloin siitä takatalvestakin on jo vihdoin päästy ja kouluni kulttuurijakso kutonen kiherryttää. Voimaa minuun valanut aurinko saa myös selvästi nostettua aikaansaavuuttani, sillä olen onnistunut muun muassa hoitamaan ensimmäisen täyden jaksoni loppuun kunnialla, tekemään haastattelun paikallislehteen, juhlimaan, olemaan kunnolla mukana koulun ja paikallisen harrastajateatterin produktiossa (tulkaa muuten ihmeessä katsomassa se!), piirtämään ja kirjoittamaan koulun lehteen, viettämään paljon erinäistä aikaa kivojen ihmisten kanssa, katsomaan Doctor Who:n ykköskauden kokonaisuudessaan, tekemään onnistuneita mekko-ostoksia sekä myös potemaan ja puimaan verta ruumiiseen pumppaavan sisäelimen suruja. Listasta puuttuu vielä paljon, esimerkiksi nyt hiljattain tapahtuneet koulun uusteknologialaitteen testikäyttäjiin ujuttautuminen ja bändihommien aloittaminen. Ohjelmistossamme on esimerkiksi tämä.
Otin tämän tai no, mukana seikkaillut toverini, otti tämän sillä litteällä laitteella jolla olen nyt viime aikoina saanut leikkiä. Pidin sen kiiltävän laitteen ja suon kontrastista ottohetkellä.
Siinä oli monta linkkiä, nauttikaa. Mutta niin, ihmiset jaksavat ilahduttaa vaan aika lailla aina. No ei ihan, mutta niitä vähemmän ilahduttavia hetkiä voi puida toisien kanssa ja puimuri-ihmisiä viereltä löytäessäni huomaan olevani melko onnellinen taas. Huomaan edelleen sen asioiden ääneen jollekulle puhumisen tuoman suuren hyödyn (esim. selkeys, parempi mieli, uudet näkokulmat, mielipiteet jne.) ja edellisiin elämäntilanteisiin verraten ei voi kuin hymyillä. Ja nauraa. Näitä harrastan myös teatterilla eksyessäni vakavan myyttisen metsän puun roolistani hysteeriseksi, väsyneeksi ja juuriltaan kaatuvaksi puuksi ja hassuja höpöttäväksi nuoreksi ihmiseksi. Teatteri on kivaa etenkin kivassa porukassa, motiiveja tuossa produktiossa on mukana todella monta ja hyötyjä saman verran. Itsevarmuuden paikkailu ei ole koskaan pahitteeksi ja pidän valtavasti tilanteista joissa tulee tutustuttua ihmisiin puoli-itsestään. Lisäksi saa vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia, kuten vaikkapa pyöriminen ja esiintyminen Taitaja-messuilla vihreässä mekossa ja hapsuissa sekä erinäisiä eritteistä ja vihreää maalista muistuttavia raitoja kasvoissa.
Kevät jaksaa piristää myös siksi että ehdin terveellä tavalla hämmästellä montaakin asiaa. Etenkin ajanmääreitä ajan kuluessa hassun epätasaisesti. Ensi viikon lopussa esitämme tuon näytelmän jota olen nyt ollut harjoittelemassa kera muiden vaikka tuntuu ettei se millään voi olla oikeasti valmis jo silloin, ja lisäksi noin neljän viikon kuluttua on sen koulumme kulttuurijakson huipennus, Lyseon Yö jossa soitan useammassa kokoonpanossa ja saman päivämäärän takia myös vietän täysi-ikäistymissyntymäpäiviäni. Melkoista.
Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne kaksi biisiä...
...yhden, jonka pääsen kuulemaan livenä kesän lopulla koska kokoonpano saapuu suureksi ilokseni Flow:hun kesällä, jonne sain onnekkaana liput lahjaksi jo jouluna.
...ja vielä toisen, jonka mukaan nimesin merkinnän.
P.S. Kuuntelen muutakin kuin elektropoppia. Tähän vain päätyivät nuo.
P.P.S. Haluan pyristäytyä irti eräistä viikon vaivanneista ajatuksista että pääsen laulamaan tätä.
Vaikka lunta ja pakkasta sen kun edelleen sataa niskaan muistuttamaan siitä ettei kivaan kevättakkiin, -kenkiin tai täyteen kevätfiilikseen voi ihan vielä vaihtaa, olen hyvinkin hymyävä kiitos viimeaikaisen edistyksen. Niin, olihan tuossa kevätpäiväntasauskin ja kaikkea. Eniten energisoi valon määrän lisääntyminen, pitkälle koulumatkalle ja kaikkeen muuhunkin on niin paljon hauskempaa lähteä kun ei ole vaan sitä ainaista pimeää mistä saa pitkin talvea nauttia.
Mielialaa nostaa oivasti myös valtavan kiva opinahjo - vaikka pitkät matkat sinne ja itse opiskelu (etenkin sen yleissivistävä laatu joka pistää minut opiskelemaan myös solun osasten liittymistä toisiinsa ja matematiikkaa) aina vähän väsyttävätkin, antavat ihmiset välitunneilla ja koulun jälkeen energiaa. Plussana vielä musiikki, etenkin näihin yhdistettynä. Olen oikeasti pohtinut, että monia oppitunteja tärkeämpi minulle koulussa ainakin tällä hetkellä on sen sosiaalinen puoli. Myönnän pitäväni myös opiskelusta sen antaessa helpot eväät itsensä kehittämiseen ja muihin juttuihin, mutta koska kotipaikkakunnallani sosialisoin hävyttömän vähän, opin vähintäänkin yhtä paljon niillä oppituntien ulkopuolisilla hetkillä. Yksi tavoitteeni koulussa onkin myös itsevarmemmaksi ja ehkä hitusen vähemmän itsekriittiseksi oppimiseen (viime kerralla kun avauduin liiasta mietinnästä). Yksi ihminen sanoi että olen ollut vähemmän myötätuntoisia, mutta myös jo vähän valitukseen väsyneitä huokauksia aiheuttava, joten jee!
Kyllä suakin hymyilyttäis jos olisit Lyseossa.
Mutta sitten niihin satunnaishetkiin. Ja otoksiin. Vietin viikonlopusta 2/3 tuossa koulukaupungissani kera niiden kivojen ihmisten. Ensin tuli eksyttyä ilmaisutaidon opettajan vinkkaamaan, kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä kaivanneeseen ruisleipämainokseen. Meidän koulustamme edustajia oli viisi, jotka kävimme paikalla kahdessa erässä. Homma oli hauskaa, etenkin kuin me kaksi myöhemmin paikalle saapunutta saimme muista poiketen olla kuvassa yhdessä ja syöttää toisillemme kokoamiamme leipiä (saa nähdä miten retardilta näytän sitten itse mainoksessa syödessäni, huhtikuun alkua odotellessa). Voitte koittaa bongailla ruisleipämainoksesta telkkarista ja kai myös tuotteen sivuilta huhtikuun alussa siis. Kuvamateriaalia asiasta ei minulla itselläni tähän hätään ole.
Minä ja ruisleipätoveri hienosti rajattuna. Oikeanpuoleisella minällä on päällä uusi vaate jonka hankinnasta lisää alla.
Mainoksen jälkeen sen leivänsyöntikaverin kanssa käytimme luppoaikaamme ostoskeskuksessa. Tämä aika osoittautui petolliseksi rahareiäksi, joka imaisi rahaa tililtäni aimo annoksen paria pokkaria ja kahta vaatekappaletta vastaan. Ei kaduta, mutta säästän tästä eteenpäin. Luppoajan loputtua suuntasimme toverille K illanistujaisiin, jossa odottelimme muita vieraita napostellen ja soittolistaa kooten. Heidän saavuttuaan tanssahtelimme KEKKERIT -soittolistan tahtiin, puhuimme, nautimme ruokaa ja juomaa ja hassuilimme muuten. Oli parhaita iltoja pitkään aikaan, vaikka emäntä poistui keskuudestamme melko aikaisin missaten osan vieraistaan ja herätäkseen aamulla muita myöhemmin sormi mystisesti kipeänä. Pysykööt henkilöllisyydet salassa.
Pahoittelu jatkuvasta huonosta laadusta. Ainakin tässä on hieno siluetti.
Aamu oli yllättävän valoisa ja mukava hitaasti nautitun, erittäin epäterveellisen aamiaisen kera. Sen loputtua menin vielä yöaikana paikalta poistuneen synttärisankarin luo keskustaan jatkamaan epäterveellistä syömistä. Juttelimme lisää, näin paria ihmistä jotka eivät ollut samassa illanvietossa ja katsoimme indie-elokuvan koulustamme Tylypahkana. Hymy jatkoi pitkään paikalta lähdettyäni, sillä aurinko paistoi valaen minuun aimo annoksen kevätfiilistä. Ilme kuitenkin vaihtui bussipysäkillä istuessa aitoon hämmennys-silmät-suihtirenkaina-ilmeeseen kun alkoi sataa isoja valkoisia hiutaleita taivaan täydeltä. Ei oikeasti edes vituttanut, olin jostain syystä jokseenkin haltioissani ja ainakin huvittunut ja otin bussia odottaessa ja sen kyydissä monta kuvaa sen takia. Tässä pari.
Lopun viikonloppua ja alkuviikonloppua vietin datailun ja pelailun merkeissä siskoni luona. Pelasin läpi Portal -nimisen hienon pelin, ja siskoni antoi minulle lopuksi kakkua jota siinä aika tiuhaan pelaajalle luvattiin. (Lisäksi pelasin myös uusinta Zeldaa ja japanilaista kauhupeliä jolla tapetaan tappavia aaveita kameralla ja taskulampulla) Loppukevennykseksi kuva jossa uskallan jopa näyttää naamani (=jota en vain jaksa rajata pois) hahaha joko nauratte.
En päässyt peliä yhdeltä istumalta läpibut there's no sense crying over every mistake / you just keep on trying till you run out of cake / and the science gets done / and you'll make a neat gun / for the people who are still alive. ♥
