perjantai 4. toukokuuta 2012

this head I hold

Päivitystauko pääsi paukahtamaan pitkäksi puolustaen pelkillä P:illä pulistua postausaloitusta. En osaa vieläkään päättää haluaisinko vaan tallentaa elämän hetkiä blogimuotoon vai jakaa vähän rajatumpia ja kiteytetympiä pohdintoja tai ajatuksia. Eli taas on sekasikiöpostaus paikallaan.

Kuva on mielestäni hyvä koska sen värit natsaavat niin hyvin yhteen (vaal.pun., lime, vaal.pun, lime) 

Kevät on useimmiten elämäni mukavinta aikaa, etenkin näinä aikoina jolloin siitä takatalvestakin on jo vihdoin päästy ja kouluni kulttuurijakso kutonen kiherryttää. Voimaa minuun valanut aurinko saa myös selvästi nostettua aikaansaavuuttani, sillä olen onnistunut muun muassa hoitamaan ensimmäisen täyden jaksoni loppuun kunnialla, tekemään haastattelun paikallislehteen, juhlimaan, olemaan kunnolla mukana koulun ja paikallisen harrastajateatterin produktiossa (tulkaa muuten ihmeessä katsomassa se!), piirtämään ja kirjoittamaan koulun lehteen, viettämään paljon erinäistä aikaa kivojen ihmisten kanssa, katsomaan Doctor Who:n ykköskauden kokonaisuudessaan, tekemään onnistuneita mekko-ostoksia sekä myös potemaan ja puimaan verta ruumiiseen pumppaavan sisäelimen suruja. Listasta puuttuu vielä paljon, esimerkiksi nyt hiljattain tapahtuneet koulun uusteknologialaitteen testikäyttäjiin ujuttautuminen ja bändihommien aloittaminen. Ohjelmistossamme on esimerkiksi tämä.

Otin tämän tai no, mukana seikkaillut toverini, otti tämän sillä litteällä laitteella jolla olen nyt viime aikoina saanut leikkiä. Pidin sen kiiltävän laitteen ja suon kontrastista ottohetkellä.

Siinä oli monta linkkiä, nauttikaa. Mutta niin, ihmiset jaksavat ilahduttaa vaan aika lailla aina. No ei ihan, mutta niitä vähemmän ilahduttavia hetkiä voi puida toisien kanssa ja puimuri-ihmisiä viereltä löytäessäni huomaan olevani melko onnellinen taas. Huomaan edelleen sen asioiden ääneen jollekulle puhumisen tuoman suuren hyödyn (esim. selkeys, parempi mieli, uudet näkokulmat, mielipiteet jne.) ja edellisiin elämäntilanteisiin verraten ei voi kuin hymyillä. Ja nauraa. Näitä harrastan myös teatterilla eksyessäni vakavan myyttisen metsän puun roolistani hysteeriseksi, väsyneeksi ja juuriltaan kaatuvaksi puuksi ja hassuja höpöttäväksi nuoreksi ihmiseksi. Teatteri on kivaa etenkin kivassa porukassa, motiiveja tuossa produktiossa on mukana todella monta ja hyötyjä saman verran. Itsevarmuuden paikkailu ei ole koskaan pahitteeksi ja pidän valtavasti tilanteista joissa tulee tutustuttua ihmisiin puoli-itsestään. Lisäksi saa vähintäänkin mielenkiintoisia kokemuksia, kuten vaikkapa pyöriminen ja esiintyminen Taitaja-messuilla vihreässä mekossa ja hapsuissa sekä erinäisiä eritteistä ja vihreää maalista muistuttavia raitoja kasvoissa.

Paluumatkalla edellämainitusta raitojentekovälineet sylissä.

Kevät jaksaa piristää myös siksi että ehdin terveellä tavalla hämmästellä montaakin asiaa. Etenkin ajanmääreitä ajan kuluessa hassun epätasaisesti. Ensi viikon lopussa esitämme tuon näytelmän jota olen nyt ollut harjoittelemassa kera muiden vaikka tuntuu ettei se millään voi olla oikeasti valmis jo silloin, ja lisäksi noin neljän viikon kuluttua on sen koulumme kulttuurijakson huipennus, Lyseon Yö jossa soitan useammassa kokoonpanossa ja saman päivämäärän takia myös vietän täysi-ikäistymissyntymäpäiviäni. Melkoista.

Lopuksi vielä haluaisin jakaa kanssanne kaksi biisiä...

...yhden, jonka pääsen kuulemaan livenä kesän lopulla koska kokoonpano saapuu suureksi ilokseni Flow:hun kesällä, jonne sain onnekkaana liput lahjaksi jo jouluna.



...ja vielä toisen, jonka mukaan nimesin merkinnän.


P.S. Kuuntelen muutakin kuin elektropoppia. Tähän vain päätyivät nuo.
P.P.S. Haluan pyristäytyä irti eräistä viikon vaivanneista ajatuksista että pääsen laulamaan tätä.

4 kommenttia:

  1. ou mai gaad katsoksäkin doctor whota :) oli pakko kommentoida jo niinkuin siitäkin syystä, koska on ihan tosi hassua että puol vuotta sitten kukaan ei tajunnut mitään kun puhuin että kuinka ihana christopher eccleston on (...) tai kuinka hauskasti ne kaikki näyttelee ja nyt melkein joka blogissa jota luen (ainakin kahdessa!) on mainittu dr whon katsominen ja parilla foorumillakin mitä mä luen :D okei.

    tossa ekassa kuvassa käy toi vaaleensininen mekkokin hyvin väreihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Muistan kun se tuli vuosia sitten tv:stä mutta silloin en vielä saanut katsottua, mutta nykyään on tullut vietettyä paljon aikaa siskon luona joka scifi-intoilijana minut aina istutti Doctor Who:n ääreen. Enkä valita, ihan loistosarjahan se. Christpher Eccleston on kyllä mahtava, vaikka voi olla että pidän vielä enemmän David Tennantissa nyt kun kakkoskauden ekoja jaksoja olen silmäillyt. ;D

      Ja kuvassa poseeraavan ystävän mekko on oikeasti melkein myrkynvihreä mutta joo, hänellä on kyllä kivoja väriyhdistelmiä aina ja kiva kuulla jos tuossa kuvassakin sopii hyvin. C:

      Poista
    2. joo david on nyt jo paljo kivempi kun totuin siihen, neloskausi meneillään ja pelottaa et minkälainen tulee seuraavaks :D o ou
      mut se kyl ärsytti hirveesti siinä ekassa jaksossa ku tuntu että se vaan yrittää matkia ecclestonin tyyliä tai jotain mut se onki tehny ihan oman:)

      myrkynvihreä :o mä oon varmaan värisokea. (tuijotin tuota kuvaa vielä pari minuuttia mut se näyttää vieläkin siniseltä ää)

      ja mä kommentoin joskus tällä viikolla vielä kerran koska aijon haastaa sut :p sorry

      Poista
  2. okei nyt sut sitten on haastettu:
    http://karamellipuro.blogspot.com/2012/05/haastuli.html

    VastaaPoista