ooh la la laa eli satunnaisia hetkiä viime päiviltä

Vaikka lunta ja pakkasta sen kun edelleen sataa niskaan muistuttamaan siitä ettei kivaan kevättakkiin, -kenkiin tai täyteen kevätfiilikseen voi ihan vielä vaihtaa, olen hyvinkin hymyävä kiitos viimeaikaisen edistyksen. Niin, olihan tuossa kevätpäiväntasauskin ja kaikkea. Eniten energisoi valon määrän lisääntyminen, pitkälle koulumatkalle ja kaikkeen muuhunkin on niin paljon hauskempaa lähteä kun ei ole vaan sitä ainaista pimeää mistä saa pitkin talvea nauttia.

Mielialaa nostaa oivasti myös valtavan kiva opinahjo - vaikka pitkät matkat sinne ja itse opiskelu (etenkin sen yleissivistävä laatu joka pistää minut opiskelemaan myös solun osasten liittymistä toisiinsa ja matematiikkaa) aina vähän väsyttävätkin, antavat ihmiset välitunneilla ja koulun jälkeen energiaa. Plussana vielä musiikki, etenkin näihin yhdistettynä. Olen oikeasti pohtinut, että monia oppitunteja tärkeämpi minulle koulussa ainakin tällä hetkellä on sen sosiaalinen puoli. Myönnän pitäväni myös opiskelusta sen antaessa helpot eväät itsensä kehittämiseen ja muihin juttuihin, mutta koska kotipaikkakunnallani sosialisoin hävyttömän vähän, opin vähintäänkin yhtä paljon niillä oppituntien ulkopuolisilla hetkillä. Yksi tavoitteeni koulussa onkin myös itsevarmemmaksi ja ehkä hitusen vähemmän itsekriittiseksi oppimiseen (viime kerralla kun avauduin liiasta mietinnästä). Yksi ihminen sanoi että olen ollut vähemmän myötätuntoisia, mutta myös jo vähän valitukseen väsyneitä huokauksia aiheuttava, joten jee!


Kyllä suakin hymyilyttäis jos olisit Lyseossa.

Mutta sitten niihin satunnaishetkiin. Ja otoksiin. Vietin viikonlopusta 2/3 tuossa koulukaupungissani kera niiden kivojen ihmisten. Ensin tuli eksyttyä ilmaisutaidon opettajan vinkkaamaan, kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä kaivanneeseen ruisleipämainokseen. Meidän koulustamme edustajia oli viisi, jotka kävimme paikalla kahdessa erässä. Homma oli hauskaa, etenkin kuin me kaksi myöhemmin paikalle saapunutta saimme muista poiketen olla kuvassa yhdessä ja syöttää toisillemme kokoamiamme leipiä (saa nähdä miten retardilta näytän sitten itse mainoksessa syödessäni, huhtikuun alkua odotellessa). Voitte koittaa bongailla ruisleipämainoksesta telkkarista ja kai myös tuotteen sivuilta huhtikuun alussa siis. Kuvamateriaalia asiasta ei minulla itselläni tähän hätään ole.


Minä ja ruisleipätoveri hienosti rajattuna. Oikeanpuoleisella minällä on päällä uusi vaate jonka hankinnasta lisää alla.

Mainoksen jälkeen sen leivänsyöntikaverin kanssa käytimme luppoaikaamme ostoskeskuksessa. Tämä aika osoittautui petolliseksi rahareiäksi, joka imaisi rahaa tililtäni aimo annoksen paria pokkaria ja kahta vaatekappaletta vastaan. Ei kaduta, mutta säästän tästä eteenpäin. Luppoajan loputtua suuntasimme toverille K illanistujaisiin, jossa odottelimme muita vieraita napostellen ja soittolistaa kooten. Heidän saavuttuaan tanssahtelimme KEKKERIT -soittolistan tahtiin, puhuimme, nautimme ruokaa ja juomaa ja hassuilimme muuten. Oli parhaita iltoja pitkään aikaan, vaikka emäntä poistui keskuudestamme melko aikaisin missaten osan vieraistaan ja herätäkseen aamulla muita myöhemmin sormi mystisesti kipeänä. Pysykööt henkilöllisyydet salassa.


Pahoittelu jatkuvasta huonosta laadusta. Ainakin tässä on hieno siluetti.

Aamu oli yllättävän valoisa ja mukava hitaasti nautitun, erittäin epäterveellisen aamiaisen kera. Sen loputtua menin vielä yöaikana paikalta poistuneen synttärisankarin luo keskustaan jatkamaan epäterveellistä syömistä. Juttelimme lisää, näin paria ihmistä jotka eivät ollut samassa illanvietossa ja katsoimme indie-elokuvan koulustamme Tylypahkana. Hymy jatkoi pitkään paikalta lähdettyäni, sillä aurinko paistoi valaen minuun aimo annoksen kevätfiilistä. Ilme kuitenkin vaihtui bussipysäkillä istuessa aitoon hämmennys-silmät-suihtirenkaina-ilmeeseen kun alkoi sataa isoja valkoisia hiutaleita taivaan täydeltä. Ei oikeasti edes vituttanut, olin jostain syystä jokseenkin haltioissani ja ainakin huvittunut ja otin bussia odottaessa ja sen kyydissä monta kuvaa sen takia. Tässä pari.







Lopun viikonloppua ja alkuviikonloppua vietin datailun ja pelailun merkeissä siskoni luona. Pelasin läpi Portal -nimisen hienon pelin, ja siskoni antoi minulle lopuksi kakkua jota siinä aika tiuhaan pelaajalle luvattiin. (Lisäksi pelasin myös uusinta Zeldaa ja japanilaista kauhupeliä jolla tapetaan tappavia aaveita kameralla ja taskulampulla) Loppukevennykseksi kuva jossa uskallan jopa näyttää naamani (=jota en vain jaksa rajata pois) hahaha joko nauratte.


En päässyt peliä yhdeltä istumalta läpi but there's no sense crying over every mistake / you just keep on trying till you run out of cake / and the science gets done / and you'll make a neat gun / for the people who are still alive. ♥