128 Things I Like and #15

Olen avannut asiaa jo aloitusmerkinnässä ja viime kirjoituksessakin, mutta idea vielä kerran: olen koonnut listaa satunnaisista asioista, joista pidän. Tältä suosikkimuistikirjaani tehdyltä listalta sitten valitsen merkintöihin yhden tai useamman asian, ja puhun sitten tekstin ja kuvan suhteestani siihen ja itse asiasta myös. Listan asiat eivät ole kaikki yhtään niin omaperäisiä tai hohdokkaita, mutta tämä on minulle paitsi hauska keino jakaa, myös harjoitella sinänsä yksinkertaista mutta minulle niin vaikeaa asiaa, nimittäin aiheen/teeman rajaamista ja siinä pysymistä. Vaikeuksia tuossa tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta mennään nyt asiaan etten taas unohdu sivuraiteille. :----D (Btw: tämä tosiaan on suomenkielinen blogi mutta harmittaa kun tällä hetkellä 128 asiaa joista pidän kuulostaa vähemmän coolilta kuin 128 things I like)


Kuva listan ensimmäisestä aukeamasta.

#15 Myöhemmin hymyilyttävät hetket ja tapahtumat 

Eli jotain hyvin itsestäänselvää ja varmasti kaikkien tykkäyslistalta löytyvää, mutta jotain niin voittoa silti. Itse kun olen hyvin lahjakas tuottamaan itselleni mielipahaa esimerkiksi siitä, että olen jäänyt paitsi jostain tai siitä, kuinka olisi pitänyt toimia joskus jollain ihan eri tavalla, ovat mieleenpainuneet ja pitkään jälkeenpäinkin hymyilyttävät kokemukset minulle aika iso juttu. Ja vaikka nyt en itsetuntoasioiden kanssa painiskelisikaan, onhan se nyt mahtavaa kokea olevansa ja olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassakin vielä. Vielä parempaa on, kun muisto tuosta tunteesta ja/tai tapahtumista säilyy ja ilahduttaa vielä kaiken jälkeenkin. Harvoin mikään tapahtuma on täysin täydellinen, mutta epätäydellisyydessään kuitenkin niin mahtava, että pystyy antamaan sille anteeksi ne huonommatkin pätkät. Ja oikeastaan, eikö tuossa voisi tavallaan kiteytyä se, miten kannattaisi suhtautua aika moniinkin asioihin? Tai ehkä enemmänkin se, miten itse haluaisin.

Loppuun heitän vielä Elävän Elämän Esimerkin, viime viikonlopun. Olen ollut kesäloman ensimmäisestä maanantaista lähtien eli selkokielellä viime viikon alusta töissä paikkakuntani palvelutalolla, tällä viikolla vielä jatkan työtä torstaihin asti. Käytännössä paikka on vanhainkoti ja siellä olevien vanhusten seurana oleminen, heidän kanssaan ulkoilu ja erinäinen pieni avustus on ollut todella avartavaa ja mukavaa, ja kerron mieluusti siitä lisää toiste. Palvelutalolla työskentellyn viikon jälkeen oli kuitenkin parhautta lähteä keväältä ja aiemmaltakin ajalta tutun kaveriporukan kanssa yhden meistä mökille. 12 nuorison edustajaa muusta maailmasta melko eristäytyneenä luonnon keskellä sai aikaan paitsi hienoa (lue: huonoa) kauhuleffaläppää ja pientä pyöritystä päässä, myös varsin suurta yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja - anteeksi vahva sana- onnen tunnetta. Ainakin minussa.


Automatkalla soivat menneiden vuosien suosikit Pikku G:stä Abbaan. Kuvissa on jonkinnäköinen ikkunateema hehee.

 Opettelin soittamaan pitkästä aikaa vähän kitaraa (=helpoimmat soinnut jokseenkin järkevällä temmolla) laulun tueksi kesätyön vanhusten iloksi, ja uskaltauduin soittamaan viikonloppunakin. Onneksi parempia soittajia kuitenkin oli, esimerkiksi ko. kitaran omistaja mutta niin siis joo basisti on nyt vähän vähemmän säälittävä basisti.

Kiinnostuskiikarit ja metsän heijastus hahaa. Otin näitä kuvia lauantaiaamuna, parhaista hetkistä nyt ei tietenkään ole kuvia mutta jotain nyt muodon vuoksi.

 Syytä yltiöpositiivisiin tunteisiin, jonka takia lauloin ja hymyilin leveästi vielä näin maanantainakin pyöräillessäni töistä kotiin, voi hakea esimerkiksi saunomisesta ja uimisesta joiden lomassa altistuin paitsi sadoille hyttysenpuremille, myös muun muassa koskettavalle ja antoisalle kehumisringille, yhteislaululle, kauniille maisemille, kylmälle vedelle, hölmöilyille ja lukemattomille nauruille ja keskusteluille. Tykkään on niin lievä sana kaikelle arvostukselle tätä kohtaan mutta kuitenkin, tykkään nyt ainakin.

 
Ikkunateema jatkuu. Takkutukat ikkunan ääressä the first morning after.

Jostain syystä viikonloppu jaksoi hymyilyttää vielä jälkeenpäin siinä määrin, että päässäni asiat kiteytyvät sanalliseen muotoon joille kehittelin kotiinpyöräilyä varten melodiankin. Ehkä joskus vielä jostain kesästä tai muust asuntuu sellaista valmista tuotantoa mutta edelleen siis hymyilyttää ja asiat muistaakin paremmin!