and nothing can stop me from dancing

No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.

 Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.

Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.

Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.

No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.

Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille,  tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.

Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).

 Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).

Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.

Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood (varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.

Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!


P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.