Thursday tunes

Tänään kirjoitan musiikista. Halusin oikeasti tehdä tämän postauksen eilen, että olisin voinut otsikoida sen alkusoinnuhkosti "Thursday tunes". Enpä ehtinyt. VIIKKO SITTEN, mutta viikko vierähti matkatessa ja sairastaessa ja sen aika koitti vasta nyt. Mutta asiaan! Ajattelin hehkuttaa teille muutamaa suosikkejani elektronisen (indie/vaihtoehto)musiikin puolelta.

Muissa musiikinlajeissa yleensä puolitahallisesti vältän synkistelyä, mutta jostain syystä useimmat elektronisen musiikin suosikkini tekevät kovin melankolista musaa. Jopa angstauksen puolelle mennään paljon, lähes masentavia itsesäälin ja vihan hetkiä löytyy monia ja niin edespäin. Varoituksen sana siis jo nyt, iloista musiikkia en nyt esittele. Ihan viiltelytunnelmiin ei kuitenkaan mennä.

Ensimmäinen valitsemani kokoonpano on Phantogram. Tämä newyorkilainen duo tekee todella koukuttavaa, useimmiten nykiviä komppeja ja outoja ääniä sisältävää elektropoppia (duon itsensä kuvailemana 'psych pop' tai 'street beat'. Laulaja Sarah Bantelin ääni on upea ja loistaa kirkkaana matalana jylläävien bassojen ja samplejen (samplien? Miten sana sample taipuu monikossa?) keskellä. Yhdessä sopivan syvällisten mutta samaistuttavien sanoitusten (this golden glow / is not happiness / it's the dust that you kicked in my face before saying goodbye) ja vahvan tulkinnan kanssa se tuo herkimmissä kohdissa ihan kyyneleen silmäkulmaan. Selvästi erottuvissa biiseissä tunnelma vaihtelee synkän hyökkäävästä seesteisen maalailevaan, ja monien kappaleiden parasta antia onkin mielestäni hiljaisempi C-osa monikerroksisen äänimaailman ja voimakkaan biitin keskellä.

Tutustuin Phantogramiin monta vuotta sitten (muistaakseni keväällä 2011) kaverin linkitettyä minulle tämän biisin, ja se on edelleen suosikkejani. Tässä siis se teillekin. 

 

Ihan viime aikoina tältä duolta on tullut monta uutta biisiä ulos, mikä on tehnyt minut kovin onnelliseksi. Kaikkien niiden melankolisesta pohjavireestä huolimatta, haha. Yksi biisi on jopa päätynyt uuden Nälkäpeli-elokuvan (not a fan myself but thought someone could care) soundtrackille, sen voi kuunnella täältä.

Toinen kokoonpano jonka ajattelin tänään esitellä on tanskalaisbändi VETO. Minua jaksaa edelleen huvittaa miten hassulta tuo nimi suomen kielellä ajateltuna kuulostaa. Tee VETO. En edes tiennyt sen englanninkielistä merkitystä (veto-oikeus oikeudellisessa mielessä, eli oikeus kumota joku jo tehty päätös) ennen tutustumista tähän bändiin. VETOn musiikki ei kuitenkaan ole ollenkaan huvittavaa, sekään kun ei ole sieltä iloisimmasta päästä. Loistavaa ja etenkin omaan makuun täysin kolahtavaa se kuitenkin on - elektronisia, vahvoja biittejä yhdistettynä mm. sähkökitaraan, rumpuihin ja tarttuviin laulumelodioihin. Sanoituksetkin ovat varsin mainioita ja kaiken kaikkiaan biisit ovat omiaan vähän masentuneeseen mielentilaan (you can't find a place on this Earth / where I would not follow you / but there are countries in your head / that I can not travel to). Tai ihan vaan tunnelmointiin! Melankolia on välillä ihan mukava olotila. VETO:n kohdalla uudempi tuotanto ei ole iskenyt ihan niin kovaa kuin ensimmäiset pitkäsoitot There's A Beat in All Machines ja Crushing Digits. Noihin kahteen palaan aina uudelleen ja valehtelematta lähes jokainen kappale niillä on loistava. Olikin aika vaikeaa valita, mitä tähän laittaisin, mutta päädyin sitten biisiin nimeltä You Say Yes, I Say Yes. Hirmu koukuttava ja täydellisesti kävelyyn harmaassa säässä sopiva biisi. Tässä sitä angstifiilistä.

Muita suosikkejani ovat esimerkiksi You Are a Knife ja Built to Fail. Kannattaa kuunnella!

Tässä oli sitten ensimmäinen musiikkipostaus. Kirjoitan vielä varmaan toisen postauksen (sen ehkä kuva-aiheesta) tällä viikolla, koska viime viikolla en itselle tehdystä lupauksesta huolimattu saanut aikaiseksi kirjoittaa yhtä. Eihän sillä muuten väliä, mutta kun halusin edes jotain aktiivisesti kirjoittaa tässä kuussa, niin jäi harmittamaan! Ensi kertaan siis, toivottavasti joku nautti näistä musiikkipaloista.

Kirjoittamisen ja kaikenkarvaisen kivan kuukausi

Marraskuu on alkanut! Se tarkoittaa monen montaa asiaa. Alkanut kuu on esimerkiksi kirjankirjoituskuukausi NaNoWriMo, viiksienkasvatuskuukausi Movember, kiireinen pikkujoulukausi, vuoden toiseksi viimeinen kuukausi (eli "mitä vielä on tehtävissä tälle vuodelle"-kuukausi) ja niin edelleen. Minulle marraskuu on tänä vuona mainittavan merkityksellinen, koska lokakuun loppuminen päätti kuukauden jatkuneen työurakan ja myös koulu (tässä tapauksessa lukio) sattuu olemaan pulkassa. Juhlallisesti sanottuna marraskuun myötä olen elämän risteyspaikassa, arkisemmin muotoiltuna minulla on nyt enemmän vapaa-aikaa kuin todella pitkään aikaan. Luonnollisesti olen jo nyt täyttänyt vapautuvan ajan isolla kasalla tehtävää. Ja näin kolmelta aamuyöllä täytyy olla oikea hetki kirjoittaa kasan antimet julkisesti ylös.

Tähän väliin laadukas kuva.

Mopatessani läpi lokakuun ehdin tosiaan kaavailla vaikka mitä tärkeää toteutettavaa seuraavalle  kuukaudelle. Joidenkin tovereiden NaNo-suunnitelmista ja omista kevään hakuhaaveista inspiroituneena päätin marraskuun ainakin olevan kirjoituskuukausi. Fiktion kirjoittaminen ja etenkin ison sanamäärän fiktion kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut omalta tai tähän hetkeen sopivalta, joten päätin, että herättäisin ainakin tämän blogin henkiin, kirjoittaakseni edes jotain. Jotain kivoista aiheista. Ajatukseni oli esimerkiksi kirjoittaa musiikista, jota ei tule herkästi muiden kanssa jaettua, ja tehdä "kuvakeskiviikko"-merkintöjä, joissa olisi joko itse tuotettuja tai omaa tekemistä inspiroivia muiden tekemiä kuvia (kuvien kirjo suunnilleen välillä valokuvat - piirustukset - maalaukset). Lisäksi haaveilin kolumnia muistuttavien, itse kuvitettujen tekstien kirjoittamisesta. Jaaaaa parista muusta. Suuret on suunnitelmat, mutta tähän väliin olen itseäni ja tekemisen määrää kohtaan realistinen ja totean, että joku noista saattaa ehkä toteutua, mutta ensisijaiseti pyrin vain kirjoittamaan tänne edes JOTAIN vähintään kerran viikossa.

Näköjään jatkan näillä laadukkailla kuvilla.

Marraskuu sattuu olemaan myös joulukuuta edeltävä kuukausi, mikä merkitsee paitsi pikkujouluja (aion muuten ensimmäistä kertaa elämässäni järjestää yhdet), myös sitä, että valmistumisjuhlani ovat lähempänä kuin uskonkaan (5.12., ei kaukana ollenkaan). Eli voin nimetä tämän aikajakson myös mekonmetsästysmarraskuuksi! Ah, mikä mahtava tekosyy kerrankin omistautua selaamaan noita vaatekappaleita antaumuksella sekä livenä että internetissä. Paneutumista tarvitaan, sillä pientä harmia tällä hetkellä aiheuttaa esimerkiksi se, ettei melkein missään verkkokaupoissa voi etsiä mekkoa sen mallin mukaan hinta-, väri- ja tyyppibarometrin sijaan tai lisäksi. Mielessäni selkeimpänä ajatuksena mekosta on nimittäin se, millainen leikkaus siinä pitäisi/kannattaisi olla. Ehkä. Semmoinen klassinen, about A-linjainen, korkean vyötärön omaava mekko jossa on mukavasti helmaa. Mielellään hihat. Jos tiedätte tällaisiin erikoistuneen verkkokaupan, saa kertoa (kunhan se ei ole ihan hirveän hintava). Se hassu hattukin pitäisi toki ostaa, ja kenkiäkin voisi harkita. Huhhuh, heittäydyinpä turhamaiseksi. Ajattelin sallia tällaisen itselleni, koska en koskaan metsästänyt mekkoa rippijuhliin tai Wanhojen tansseihin.

Tässä ollaan ehkä jo lähellä.

Sitten oli vielä kaikennäköistä muuta missiota, kuten enemmän lukeminen, kaikken kavereiden näkeminen, kämpän suursiivous ja marraskuun lopussa olevan keikan settilistan koonti ja harjoittelu. Näiden suunnitelmien väliin ja tielle pakkaa sekoittamaan tulee kuitenkin vihoviimeinen (yeah right) kouluprojekti, jossa suuntaan Strasbourgiin leikkimään europarlaamentikkoa vaasalaisten ja muiden eurooppalaisten nuorten kanssa. Pitäisi kuulemma keksiä, miten ihmiset saadaan äänestämään EU-vaaleissa. He. He. No mutta on ohjelmassa onneksi myös keskiaikaista linnaa ja vapaa-aikaakin! Ei tuo siis huono asia ole ollenkaan. Joo. Jee.

Tämmöistä. Mainio marraskuu. Toivottavasti.

menen nukkumaan, tämä on fiasko

Haha lol katsokaa mitä olen kirjoittanut 18.9. aamuyöllä:

Voi mikä tapahtumien ja tunteiden skaala. Ei pelkästään viime merkinnän kirjoittamisen jälkeen vaan jo alle viikon sisällä. Ja tämän päivänkin. Kävellessäni hetken päämäärättömästi lähdettyäni koulultani noin kello yksi, aurinko paistoi aina pääni sisälle asti ja sai yhdessä musiikin kanssa hymyilemään. Nyt illalla kävellessäni uudemman kerran itkin pimeässä kaikkea ikävää. Tiedän, että jälkimmäinen johtuu enimmäkseen vain väsymyksestä ja nälästä, koska olen viime aikoina ollut onnellisempi ja onnekkaampi kuin pitkään aikaan. Myös tämän merkinnän synkkäsanaisuus on sitä, älkää siis hämääntykö.

Mutta yksi osasyy oli myös saamattomuus, en saa aikaiseksi kirjoitettua mielipidetekstiä huomiseksi.  Kahdeksaksi. Tai kirjeitä ihmisille, joille piti kirjoittaa jo puoli vuotta sitten. Tai viestiä ihmiselle, jolle olen aineettomasti velkaa. Sen sijaan kirjoitan tätä, turhinta merkintää koskaan, tietäen että en myöskään saa kirjoitettua mitään hyvää huomennakaan, jos en nyt jo mene nukkumaan. Se, saanko unta, epäilyttää.

Tajusin iltakävelyllä nimittäin myös, että on monia asioita joista en ole päässyt yli. Haluaisin, että minulla olisi tarpeeksi sanottavaa ja taitoa, että voisin kirjoittaa sanoitukset kappaleeseen tai että olisin toimivampi ihminen muuten. Luettuani vanhoja merkintöjä, kovin teini ja nolo lause "Musta olisi vaan tosi kiva olla niin tilannetajuinen, itsevarma ja fiksu että osaisin toimia ihmisten kanssa niin kuin haluaisin." pitää paljon paikkaansa edelleen. Tiedän, että ehkä melkein kaikkien ihmisten kohdalla tuo ainakin jollain tasolla on totta, mutta kun huomaa olevansa kateellinen tai katuva, ei se pahemmin naurata. Ei tunnu, että etenisin minnekään. Ei ehkä tarvitsekaan, ainakaan nyt näillä näppäimillä, mutta kyllä se välillä inhottaa silti.

Nyt nukkumisen yritystä.

P.S. Oikeasti esimerkiksi viime viikonloppu oli paras. Ja montakymmentä muuta asiaa. Hölmöä tälläinen, höh.

 Olen edennyt paljonkin, sen olen huomannut tässä viime aikoina. Toki olen kiusallinen ja kiusaantunut usein edelleen, mutta kun miettii missä ja millainen olin vuosi tai pari sitten
edistystä on kyllä tapahtunut. Ja vaikka tuossa aamuyössä missä synkeän tekstin kirjoitin kärsin saamattomuudesta enkä edelleen ole saanut niitä kirjeitä postiin, teen nykyään paljon sellaista mitä olen halunnut saada itseni tekemään jo pitkään. Lyhyesti sanottuna, olen kaukana siitä ihmisestä mikä haluaisin olla, mutta kuitenkin etenemässä sitä kohti. Kliseitä kliseen perään mutta ei se mitään, ainakin saan itsestäni irti jotain positiivista. :---------------)

Nro 64: Aikaiseksi saaminen

En ole päivittänyt tänne ikuisuuteen ja voitte vaan kuvitella miten paljon haluaisin tähän vuodattaa tekstiä kaikesta nyt kesän aikana tapahtuneesta loistavuudesta ja muutamasta ikävyydestä (enimmäkseen on siis ollut kivoja juttuja), MUTTA pidättäydyn tästä ja kirjoitan rajatusti jatkaen 128 Things I like -listaani otsikon osoittamalla asialla. Siinä samalla kun voi kertoa jotain kuulumisia.

Eli siiis

#64: Aikaiseksi saaminen

En ole koskaan ollut hirveän aikaansaava tai hyvin aikatauluissa pysyvä ihminen. Innostun joskus tekemään tehtävälistoja, mutta niille listatut asiat usein epähuomiotta lykkääntyvät jonnekin deadlinen toiselle puolelle ja samalla olen vielä onnistunut unohtamaan muutaman asian, jotka olisi pitänyt hoitaa. Lienee peruja hämmästyttävästä kyvystäni innostua helposti ja uppoutua kivoihin asioihin niin syvästi että kaikki muu unohtuu. Havahtuessa poden musertavan surkeaa omaatuntoa ja pahoittelen kaikille asianomaisille. Kaiken lisäksi olen ahkera arvioimaan päiviä ja ajanjaksoja sen mukaan, mitä olen saanut tehtyä ja ahdistun jos huonoksi arvioidut päivät jatkuvat pidempään.

Mutta tämä kaikki saa tunteen, joka tulee sen jälkeen kun jotain on saanut aikaiseksi, moninkertaistumaan. Ah sitä iloa, kun olen vaikka saanut askarreltua uudet kannet kalenteriin tai luettua pätkän tai harjoiteltua soittoa tai hankittua jotain pitkään tarvitsemaani tai onnistun hankkimaan jollekin hyvän lahjan ajoissa tai tekemään kortin tai mitä vain! Tämä kesä on saanut minut iloiseksi paitsi yksinkertaisesti mahtavien tapahtumien, elävän musiikin ja muun takia myös sen takia, että se on ollut täynnä kesäjuttujen aikaansaamista. Havainnollistan tällä listalla (klikkaa kuva isommaksi):

 

Eli niin. Kesän To Do -list. Ensimmäisenä löytyy ohje "Ole spontaani (tee ainakin yksi suunnittelematon reissu ja monta suunnittelematonta tekoa)". Check, olen toteuttanut läjäpäin hetken mielijohteita ja viimeisimman suunnittelemattoman reissun tein tänään. Ja oikeastaan mikään ei ole kaduttanut jälkeenpäin! Eli jee.

 

Tässä kuva spontaanilta rantareissulta jolla myös spontaanisti uimme vaatteet päällä.

Seuraavaksi listalla lukee "Käy festareilla". Aika helppo tehtävä kun jo listan kirjoittaessa tiesin meneväni. Mutta niin, Provinssirock oli loistavuutta niin talkootyön kun keikkojenkin osalta (M83, Bat for Lashes, Eagles of Death Metal, Rise Against, PMMP, Justice..) ja kesäkuun lopulla menin myös Garden Partyyn katsomaan etunenässä Regina Spektoria. Samalla tuli nähtyä kaksi muuta loistavaa aktia (Little Dragon ja The Shins) ja kaiken kaikkiaan molemmat reissut olivat äärimmäisen onnistuneita. Tulevana viikonloppuna on vielä Flow Festival, missä soittaa aivan liian monta suosikkiani. Tässä kuitenkin kaksi kuvaa sieltä Garden Partysta.

Little Dragon...

...ja Regina Spektor

 Kolmanneksi kesän tehtävälista sanoo "Ohjaa ja kuvaa musavideo". Tämä projekti on kyllä vielä kesken mutta sinänsä kyllä melkein aikaiseksi saatu tehtävä koska suurin osa materiaalia on kasassa ja kuvauksista (jotka on siis tehty yleensä jonkun muun toiminnon sivussa) on kyllä vastannut minä itse. Lisää tästä videon valmistuttua!

Sitten on kohta "Tapaa (ainakin lähes) kaikki tärkeimmät tyypit mahd. monta kertaa." No ei kai tässä lisättävää, aika pitkälti on tässäkin onnistuttu. Totta kai on aikatauluja on mennyt paljon myös ristiin, mutta paljon olen ihmisiä tavannut.

Yksi tärkeä.

Ettei kesä menisi pelkäksi hömpötykseksi, listalla oli myös tehtävä "Lue ainakin yksi (1) kirja". Tietenkin olisi pitänyt ehtiä lukea monta, mutta nyt sitten loppukesästä ahmin innoissani Kazuo Ishiguron kirjan Ole luonani aina (alk. per. Never Let Me Go), joka oli siis älyttömän loistava. Suosittelen. Nyt työn alla on Herta Müllerin Hengityskeinu, hyvältä vaikuttaa sekin.

Tässä ollaan loppusuoralla kera Chai Latten.

Luettuani äsken kohdan "Opettele ainakin kaksi (2) uutta taitoa" ajattelin että tämä on mennyt mönkään, mutta nyt tarkemmin ajateltuani opin kesällä ainakin soittamaan jotenkuten kitaraa ja ulkoiluttamaan vanhuksia. Hehe. Myös sitä seuraava listattu tehtävä "Käy mahdollisimman paljon uimassa (myös yöuinnilla!)" vaikutti ensin epäonnistuneelta kiitos huonojen säiden ja hetkittäisen laiskuuden, mutta ainakin kävin hyvin eeppisellä aamuyöuinnilla kaatosateella heinäkuussa, joten se luettakoon jonkinlaiseksi voitoksi. :---D Sen sijaan kohta "Näe auringonnousu ainakin kolme (3) kertaa" ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, koska aamuun asti on tullut valvottua kesän aikana varmaan vähintään kymmenen kertaa.

Tämä huippulaatuinen kuva on kännykkäkuva soutuveneestä.

Kesän tehtävälistani viimeinen ohje "Etsi uutta" on myös suosikkini niistä kaikista. Se on paitsi inspiroiva, myös paljon aikaansaamisen ilon tunnetta aiheuttanut kohta. Tänä kesänä olen nimittäin ensimmäistä kertaa mm. käynyt (kunnolla) festareilla, ollut kaveriporukalla mökillä, käynyt kerrostalon katolla, lanittanut, maalannut seinää pakettiauton katolta, kirjoittanut onnistuneesti päiväkirjaa monta kuukautta putkeen, tanssinut pilkkuun asti useita kertoja, juossut alasti sateessa, pelannut mölkkyä ja paljon muuta. Uutta musiikkia, uusia tuttavuuksia, uusia elokuvia ynnä muita vastaavia on myös tullut kerrytettyä paljon, enkä voisi olla kesääni yhtään tyytyväisempi. Ja reilun viikon vielä ehtii!

Loppuun vielä yksi biisi bändiltä, jota ryhdyin kuuntelemaan vasta tänä kesänä ja jonka näen livenä viikonloppuna jeah!

128 Things I Like and #15

Olen avannut asiaa jo aloitusmerkinnässä ja viime kirjoituksessakin, mutta idea vielä kerran: olen koonnut listaa satunnaisista asioista, joista pidän. Tältä suosikkimuistikirjaani tehdyltä listalta sitten valitsen merkintöihin yhden tai useamman asian, ja puhun sitten tekstin ja kuvan suhteestani siihen ja itse asiasta myös. Listan asiat eivät ole kaikki yhtään niin omaperäisiä tai hohdokkaita, mutta tämä on minulle paitsi hauska keino jakaa, myös harjoitella sinänsä yksinkertaista mutta minulle niin vaikeaa asiaa, nimittäin aiheen/teeman rajaamista ja siinä pysymistä. Vaikeuksia tuossa tulee varmasti olemaan vieläkin, mutta mennään nyt asiaan etten taas unohdu sivuraiteille. :----D (Btw: tämä tosiaan on suomenkielinen blogi mutta harmittaa kun tällä hetkellä 128 asiaa joista pidän kuulostaa vähemmän coolilta kuin 128 things I like)


Kuva listan ensimmäisestä aukeamasta.

#15 Myöhemmin hymyilyttävät hetket ja tapahtumat 

Eli jotain hyvin itsestäänselvää ja varmasti kaikkien tykkäyslistalta löytyvää, mutta jotain niin voittoa silti. Itse kun olen hyvin lahjakas tuottamaan itselleni mielipahaa esimerkiksi siitä, että olen jäänyt paitsi jostain tai siitä, kuinka olisi pitänyt toimia joskus jollain ihan eri tavalla, ovat mieleenpainuneet ja pitkään jälkeenpäinkin hymyilyttävät kokemukset minulle aika iso juttu. Ja vaikka nyt en itsetuntoasioiden kanssa painiskelisikaan, onhan se nyt mahtavaa kokea olevansa ja olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa seurassakin vielä. Vielä parempaa on, kun muisto tuosta tunteesta ja/tai tapahtumista säilyy ja ilahduttaa vielä kaiken jälkeenkin. Harvoin mikään tapahtuma on täysin täydellinen, mutta epätäydellisyydessään kuitenkin niin mahtava, että pystyy antamaan sille anteeksi ne huonommatkin pätkät. Ja oikeastaan, eikö tuossa voisi tavallaan kiteytyä se, miten kannattaisi suhtautua aika moniinkin asioihin? Tai ehkä enemmänkin se, miten itse haluaisin.

Loppuun heitän vielä Elävän Elämän Esimerkin, viime viikonlopun. Olen ollut kesäloman ensimmäisestä maanantaista lähtien eli selkokielellä viime viikon alusta töissä paikkakuntani palvelutalolla, tällä viikolla vielä jatkan työtä torstaihin asti. Käytännössä paikka on vanhainkoti ja siellä olevien vanhusten seurana oleminen, heidän kanssaan ulkoilu ja erinäinen pieni avustus on ollut todella avartavaa ja mukavaa, ja kerron mieluusti siitä lisää toiste. Palvelutalolla työskentellyn viikon jälkeen oli kuitenkin parhautta lähteä keväältä ja aiemmaltakin ajalta tutun kaveriporukan kanssa yhden meistä mökille. 12 nuorison edustajaa muusta maailmasta melko eristäytyneenä luonnon keskellä sai aikaan paitsi hienoa (lue: huonoa) kauhuleffaläppää ja pientä pyöritystä päässä, myös varsin suurta yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja - anteeksi vahva sana- onnen tunnetta. Ainakin minussa.


Automatkalla soivat menneiden vuosien suosikit Pikku G:stä Abbaan. Kuvissa on jonkinnäköinen ikkunateema hehee.

 Opettelin soittamaan pitkästä aikaa vähän kitaraa (=helpoimmat soinnut jokseenkin järkevällä temmolla) laulun tueksi kesätyön vanhusten iloksi, ja uskaltauduin soittamaan viikonloppunakin. Onneksi parempia soittajia kuitenkin oli, esimerkiksi ko. kitaran omistaja mutta niin siis joo basisti on nyt vähän vähemmän säälittävä basisti.

Kiinnostuskiikarit ja metsän heijastus hahaa. Otin näitä kuvia lauantaiaamuna, parhaista hetkistä nyt ei tietenkään ole kuvia mutta jotain nyt muodon vuoksi.

 Syytä yltiöpositiivisiin tunteisiin, jonka takia lauloin ja hymyilin leveästi vielä näin maanantainakin pyöräillessäni töistä kotiin, voi hakea esimerkiksi saunomisesta ja uimisesta joiden lomassa altistuin paitsi sadoille hyttysenpuremille, myös muun muassa koskettavalle ja antoisalle kehumisringille, yhteislaululle, kauniille maisemille, kylmälle vedelle, hölmöilyille ja lukemattomille nauruille ja keskusteluille. Tykkään on niin lievä sana kaikelle arvostukselle tätä kohtaan mutta kuitenkin, tykkään nyt ainakin.

 
Ikkunateema jatkuu. Takkutukat ikkunan ääressä the first morning after.

Jostain syystä viikonloppu jaksoi hymyilyttää vielä jälkeenpäin siinä määrin, että päässäni asiat kiteytyvät sanalliseen muotoon joille kehittelin kotiinpyöräilyä varten melodiankin. Ehkä joskus vielä jostain kesästä tai muust asuntuu sellaista valmista tuotantoa mutta edelleen siis hymyilyttää ja asiat muistaakin paremmin!

and nothing can stop me from dancing

No nyt se kesä sitten ihan oikeasti ja toden teolla on täällä. Wohoo! On vähintäänkin outoa olla lomalla kun on niin tiiviisti ollut mukana koulun toiminnassa ja sen ihmisissä, mutta onneksi kahden viikon kesätyö kotipaikkakunnalla paikkaa hyvin asiaa. Ennen kuin pääsen todella kesätunnelmiin ja esittelen blogini uuden muotoseikan, kerron muutaman sanan verran kesälomaa edeltäneistä ja sen ensimmäisistä päivistä.

 Koeviikon mentyä olosuhteisiin (hirveä hinku vain viettää vapaa-aikaa, soittohommat, yleinen levottomuus, tehtävien asioiden kasaantuminen jne.) nähden valtaisan hyvin oli torstaiaamuna historian kokeen jälkeen ehkä yksi elämäni vahvimmista voittajafiiliksistä. Näin randomisti väliin, edellisen sain onnistuttua haastattelemaan kahta tyyppiä Keskisuomalaisen liitteeseen ja juttu julkaisiin edellisessä Kaupunkilaisessa monien kavereideni juttujen kera, jee. MUTTA NIIN takaisin torstaihin 31.5. palatakseni, kokeen jälkeen tuuletin ja vastaanotin parit onnittelut eri puolilta kouluni sohvia. Käytyäni kaverien kanssa jäätelölle päädyin värittämään puuväreillä valtavaa kasaa takavuosien laulajattaren Kikan kuvia toisen kaverini installaatiota varten. Olo oli mitä randomein mutta psykedeellisten väritysten tekeminen naisen kasvoille oli yllättävän terapeuttista.

Tämän listan tein, kun piti tappaa aikaa kaupungissa (maininta myöhemmin). Kuvan voi klikata isommaksi.

Loppupäivä meni bändiharkkoihin, joiden jälkeen se paljonpuhuttu Lyseon Yö sitten alkoikin. Opettajien näytelmän ja yhden opettajan jäähyväiskappaleiden esitysten jälkeen oli vuorossa toinen bändeistäni ja sen jälkeen menin katsomaan muiden vastaavia ja myös tanssia. Sitten jatkui taas omalla bändisoitolla, mikä oli hullaannuttavan onnistunutta vaihtelevasta yleisömäärästä huolimatta (no, meillä nyt sattui olemaan aika pitkä setti). Minut myös synttäriyllätettiin sen keskellä laulunpätkällä ja kakulla, jonka aikana liikutuin kyyneliin. Soiton jälkeen pääsin nauttimaan kakkua, ja kun minua avarrettiin sen lapsellisuuskakku-voit-vaikka-läjäyttää-naamasi-siihen-ideasta, läimäytin siihen käteni kovempaa kuin aioin ja kermavaahtoa ja kakunpalasia oli sitten kaikkien ympärillä olleiden päällä. Mutta hauskaa oli ja kakku oli myös älyttömän hyvää.

No eikö muka olla cool. Tässä taitaa soida Still Alive.

Loppuillasta menin vielä katsastamaan kouluni viime vuoden indie-Potterin (kouluni lempinimi Tylypahka pitää paikkaansa koska siellä on myös kuvattu tuollaista ja kaikkea) ja sen perään edellisenä yönä loppuun editoimani Mysteerivideon. Sitten tapahtuma loppui (noin kello yksi) ja loppuyön yksityiskohtiin menemättä voin myöntää lähteneeni jatkoille,  tanssineeni valomerkkiin auringonnousuun saakka ja päätyneeni lopuksi odottamattomaan paikkaan kohtalaisen uuden mutta sitäkin kivemman tuttavuuden kanssa hetken mielijohteesta. Seuraavana aamuna menin käymään lomapäivästä huolimatta koululla hakemassa tavaroita ja siitä menin siskolle paikkaamaan univelkoja päivä- ja yöunilla. Sivussa myös Doctor Who ja Wii-pelit heh.

Aika kevätjuhlan jälkeen (ks. seuraava kappale).

 Seuraavana päivänä myöhästyin filmitähden tavoin kevätjuhlassa arkipäivän ja viikonlopun bussiaikataulujen erot unhoitettuani, mutta loppupäivä oli mukavaa. Ensin istuimme porukalla Coffee Housen nurkassa pelaamassa Suomi-tietovisaa vastausten mennessä pitkälti arvaukseksi, sitten käväiseni ensimmäistä kertaa eräässä a-alkuisessa kaupassa, tapoin aikaa ympäri keskustaa pitkän tovin kunnes sitten kaverien kanssa lähdin lakin ja lapun saaneen ystävän juhliin. Hyvin syötyäni ja paljon kuvattuani olivat luvassa illanistujaiset toisella kaverilla ja kivat sellaiset olivatkin (aivan pelkiksi istujaisiksi eivät kyllä jääneet, mutta kivaa illan- ja yönkin viettoa kuitenkin). Seuraavana aamuna tulin kotiin siivoamaan ja tänään aloitin sitten kesätyöt. Ikäihmiset ovat mukavia ja koska työnkuvani ei ole sama kuin muilla hoitajilla on työ varsin leppoisaa. Ja ajankohtakin on kiva, loppuloma on sitten vapaata vakavuudelta. Tulevina viikonloppuina luvassa on ensin mökkeilyä ja sitten talkoilua Provinssirockissa (edelleen, olen tavattavissa Itäportilla järkkärihommissa).

Uusin turhamaisuusostos ja päiväkirjan sivu.

Otsikon lainaus on Regina Spektorin uuden levyn raidalta Firewood (varustettuna yhdellä persoonapronominin muutoksella). Tanssittua on tullut paljon ja tuo on ihana biisi, mutta näin kesän virallisen alun kunniaksi laitan vähän pirteämmän biisin samalta albumilta, joka sekin tuntuu jotenkin vähän kuvaavalta hetkittäin. Tämä neito tulee muuten Suomeen 29.6., olen tietääkseni tai ainakin toivottavasti konserttiin menossa.

Niin ja siitä uudesta muotoseikasta, aion ensi postauksesta lähtien käyttää ensimmäisessä postauksessa esittelemääni blogi-ideaani poimia asioita listaltani asioita, joista pidän. Tähänkin merkintään olisi löytynyt monta, mutta aloitan suosiolla ensi kerralla otettuani kuvan myös listasta. Eli stay tuned, loistavaa kesänalkua kaikille!


P.S. Jos huomaatte kuvan laadun parantuneen niin sain koko perheeltäni 18-vuotislahjaksi Canon 600D:n. :------------) Onnellinen lapsi yrittää säilyttää hienon tekniikan ehjänä ja tallessa tällä kertaa vielä enemmän tosissaan.

today we're younger than we're ever gonna be

Ja aika sen kuin hujahtaa eteenpäin kuin varkain. En ole omistautunut millekään niin aikaavievälle kuin teatteriproduktiolle aikoihin (opiskelijavaihtoa lukuunottamatta ofc), ja oli melkein epätodellista havahtua yhtäkkiä siihen, että kevät alkaa olla ohi ja kesä alkamassa. Moisella siirtymällä kun on säiden lämpenemisen lisäksi vaikka mitä lieveilmiöitä, kuten viimeinen koeviikko, koulumme kulttuuritapahtuma Lyseon Yö, 18-vuotissyntymäpäiväni ja kesäloman alkaminen. Edellemainituista ensimmäinen alkoi eilen ja kaksi siitä seuraavaa ovat ensi viikon torstaina.

Ihkaomat, hienot aurinkolasit ovat olleet ilahduttavin hankinta aikoihin (mekkojen lisäksi). Valtavasti parantavat elämänlaatuani.

Elämää teatteriproduktion jälkeen on ollut hassua elää, ja ajallinen ja ehkä vähän muunkinlainen aukko sen jäljiltä on tullut täytettyä paitsi rästikouluhommila, myös hyvällä seuralla ja kivoilla asioilla. Loppukevät ja alkukesä on sisältänyt paljon auringonpaistetta, allergiaoireita, liikaa elokuvia jotka haluaisi nähdä, jäätelöä, huumaavaa tuoksua, lisää allergiaoireita ja loistavaa musiikkia. Ja vähän lisää sitä allergiaa koska tämä kevät on ollut ennätyspaha siitepölyvuosi ja muiden muassa olen siitä päässyt kärsimään. Mutta niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, paikkaavat nuo muut jutut ja kaikki vehreys ja kauneus todella paljon tukkoisia hengitysteitä ja hallitsemattomasti suolavettä valuvia silmiä.

Kahden eliön jalkanäyte, arvatkaa kumpi on minun.

Loistavasta sen verran että Miike Snow:n uusin pitkäsoitto soi tiuhaan tahtiin edelleen ja tieto ko. kokoonpanon saapumisesta Flow Festivalille Suomeen elokuun lopussa sai minut yhtään vähättelemättä kiljumaan ja pomppimaan. Flow-artistien lisäksi olen viime aikoina innostunut mm. White Stripesista ja Jack Whiten soolotuotannosta (Blunderbuss on mahtava!) sekä biiseistä joita koulussa tehdyn kokoonpanon kanssa soitetaan. Niin ja tietenkin myöskin kesällä Suomeen saapuvan Regina Spektorin uutuuslevy on tullut kuunneltua jo moneen kertaan läpi (oli siis julkaisupäivästään huolimatta vuotanut nettiin krhm),  se on täynnä oivaltavia sanoituksia (otsikonkin repäisin levyn aloitusraidalta) ja muuten hienoja biisejä. Yhdistettynä laskevan auringon valaisemaan metsäiseen jokinäkymään on jotain todella liikuttavaa.

Bongatkaa sammakko.

Kesää odotan mielenkiinnolla. Kotikaupungilta kesän alkuun kesätöitä saatuani ja parista kaverille ja festarille menosta päätettyäni ovat kesäloman neljä ensimmäistä viikkoa ovat melkein täyteen buukatut. Jatkosta ei ole tietoa aivan loppukesästä olevaa Flow Festivalia lukuunottamatta, mutta oikeastaan olen vain iloinen tietynlaisesta tietämättömyydestä tulevan suhteen. Onhan se klisee, mutta haluan silti sanoa että SEIKKAILU jee. Jotain kertoo se, että puolisalaa ja kuin varkain Provinssirockin talkootyöläiseksi ilmottautuminen on spontaaneinta jota olen pitkään hetkeen tehnyt (saa tulla moikkaamaan järjestyksenvalvojaa Itäportille). On muuten melko ristiriitaista kun haluaisin samaan aikaan sekä vastuulliseksi ja järkeväksi rahankäyttäjäksi ja hyvin vastuistaan selviäväksi ihmiseksi että spontaatiuteen pysyväksi ja heittäytymiskykyiseksi nuoreksi, joka päätyy hauskoihin ja ikimuistoisiin tilanteisiin. Kliseitä kliseen perään, osaisinpa myös muotoilla asian hienommin. Mutta ei kai tässä muuta. Nenä ja silmät vuotaen, vielä vähän köhien mutta aurinkolasit ja leveä hymy naamalla suuntaan ensin viimeiselle koeviikolle ja sitten kesäloman viettoon. Mahtavaa kesää kaikille!

Hihi ruohoa ja sairas iho

Loppuun vielä kiva biisi Valkoisen Jaakolta: